Vipuvoimaa

Säveltäminen: mistä lähteä liikkeelle ja miten saattaa biisi valmiiksi?

Mistä lähteä liikkeelle?

Musiikkia säveltäessä kannattaa aina muistaa, että yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassa, vaan haluttuun lopputulokseen voi päästä monin eri keinoin. Kyse onkin pohjimmiltaan siitä, mitä sinä itse tekijänä haluat kuulla omassa musiikissasi ja mitä haluat ilmaista omalla taiteellasi. Musiikin tekemisessä oma rima saattaa välillä olla liiankin korkealla. Ystäväni neuvoa muistellen kehotankin siis nostamaan sen niin ylös, että sen alta voi kävellä. Liikkeelle voit siis lähteä mistä vain. Rajoja ei ole, ja jos onkin, niin ne on tehty rikottavaksi. Avaan seuraavassa kuitenkin muutamia käsitteitä ja käyn läpi esimerkkejä, jotka voivat helpottaa alkuun pääsemisessä.

Videoilla “Idean synty” ja “Ideasta biisiksi” Samuli Peltola (Medeia), Juho Vanhanen (Oranssi Pazuzu), Tero Vänttinen (Cleaning Women), Kauko Röyhkä (Kauko Röyhkä & Narttu), Toni Kurkimäki (Syna) ja Mika Rättö (mm. Kuusumun Profeetta, Circle) kertovat tavoistaan käsitellä biisi-ideoita ja mistä ne syntyvät.

Melodia

Bändivetoisessa musiikissa melodiat ovat usein hyvinkin yksinkertaisia, vain muutaman äänen kuljetuksia, jotka perustuvat usein molli-, duuri- tai pentatoniseen asteikkoon. Tällaiset melodiat ovat usein tarttuvia ja niitä on helppo laulaa mukana. Melodioiden tekeminen ilman sointupohjaa voi olla haastavaa, mutta tätäkin keinoa kannattaa kokeilla, sillä vahvaan melodiaan on usein helpompi säveltää sointupohja. Melodiaa voi tapailla vaikka laululla tai millä tahansa instrumentilla. Helpointa on aloittaa yksinkertaisesta vain 2-4 äänen melodiasta.

Sointukierto ja melodia

Sointukierto tukee usein melodiaa, mutta myös sointukierron päälle voi rakentaa melodian. Tällöin melodiasta saattaa usein tulla hieman sointukierron kaltainen, mikä voi olla hyväkin tehokeino. Jos haluat melodian soljuvan vapaammin sointukierron päällä, kannattaa nauhoittaa sointukierto ja hakea melodiaa ilman, että soitat sointukiertoa samaan aikaan. Hyvää melodiaa ja sointukiertoa voi olla joskus vaikea löytää, mutta ohjenuorana voidaan pitää seuraavaa: jos se tuntuu sinusta hyvältä, olet oikeilla jäljillä.

Jos et ole tyytyväinen keksimääsi sointukiertoon ja melodiaan perustuvaan biisi-ideaan, voit saada tuoreita ajatuksia esimerkiksi vaihtamalla yhtä tai useampaa sointua, jättämällä sointuja pois, nostamalla tai laskemalla melodian aloitusääntä, yksinkertaistamalla sointuja ja/tai melodiaa, vaihtamalla sointujen ja/tai melodian rytmiikkaa, liikuttamalla melodian ääniä eri suuntiin kuin mihin soinnut liikkuvat jne.

Sointukierron rakentamisessa voit käyttää apuna sointuteoriaa, sävellajioppia ja asteikkoja, mutta yhtä hyvin voit myös unohtaa kaikki opit ja luottaa intuitioosi sekä ennen kaikkea omaan korvaasi. Kannattaa testailla erilaisia lähestymistapoja, myös niitä jotka tuntuvat hankalilta. Oman mukavuusalueen ulkopuolella operoiminen tuottaa monesti tuoreita ideoita!

Riffi

Mikä on riffi? Itse pidän sitä sointukierron ja melodian yhdistelmänä. Riffissä on monia melodian tunnusmerkkejä. Se voi olla tarttuva ja se voi koostua yksittäisistä äänistä. Se voi olla suoraan myös laulumelodia kuten esimerkiksi Black Sabbathin Iron Man-kappaleen pääriffissä. Toisaalta Iron Manin riffi on samaan aikaan myös sointukierto, jota laulumelodia myötäilee täysin.

Riffin keksimiseen ja työstämiseen pätevät monet samat neuvot kuin melodian ja sointukiertojenkin työstämiseen. Riffi voi olla yksinkertainen ja tarttuva. Toisaalta se voi olla huomattavasti monimutkaisempi ja pitkäkaarisempi kuin esimerkiksi laulettu melodia ja imaista silti täysin mukaansa (esim. Slayer: Angel of Death, Meshuggah: Bleed, jne). Riffeissä rytmi on ensiarvoisen tärkeä ja monissa biiseissä, kuten Bleedissä, se on jopa päällimmäisenä kuultava elementti.

Riffeissä korostuukin usein hypnoottisuus ja alkukantainen toisto. Äänien järjestys ja aika-arvot ovat yhtä tärkeitä tekijöitä kuin hyvässä melodiassakin. Myös saundin merkitys on suuri ja saundi voi toimia jopa riffin lähtökohtana. Sähkökitaralla uusia ajatuksia voi syntyä vaikkapa erilaisista säröistä. Vaikka sähkökitaraa pidetäänkin riffien kuningassoittimena, onnistuu homma aivan yhtä hyvin myös esimerkiksi kiippareilla ja bassolla, joita käyttämällä riffeistä voi tulla jopa parempia ja persoonallisempia. Kokeile siis riffejä tehdessäsi rohkeasti uusia saundeja ja vieraitakin soittimia!

Idean tallentaminen

Biisien tekemisessä on tärkeää, että muistiinpanovälineet ovat käden ulottuvilla. Muistiinpanovälineellä tarkoitan jonkinlaista äänentallenninta, jolla hyvät ideat voi tallentaa nopeasti muistiin. Mitkä tahansa laitteet sanelimesta tietokoneeseen tai puhelimeen toimivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin. Joku saattaa myös nuotintaa ideansa, mutta itselleni tämä on liian hidasta ja epätarkkaa, sillä suuri merkitys on myös, miten jonkun asian soittaa, ei pelkästään sillä mitä soittaa.

Jos saatavilla on musiikin tekoon soveltuva tietokoneohjelma, voidaan biisiin rakentaa saman tien useampia raitoja, saundeja ja kerroksia. Tämä voi olla hyvinkin hedelmällistä, sillä pelkästään esimerkiksi kitaralla soitettu hyväkin ajatus saattaa joskus tuntua liian karulta, eikä usko aina riitä biisin eteenpäin viemiseen. Tietokoneella voi tehdä erilaisia kokeiluja myös sellaisille biiseille, jotka on tarkoitus myöhemmin saattaa vaikkapa bändikämpälle treenattavaksi. Elektronisen musiikin tekijöille tietokone on hieno työväline, jolla saadaan aikaan myös valmiita biisejä ja levyjä.

Biisin työstäminen

Kun biisi tai aihio alkaa olla kasassa ja tallennettuna kuultavaan muotoon tai paperille, voidaan aloittaa varsinainen työstäminen. Itse lähestyn asiaa seuraavilla tavoilla:

Yritän kuunnella tallennetta kuin mitä tahansa toisten tekemää musiikkia. Oman tekeleen arvioiminen ei ole järin helppo tehtävä, sillä saatat olla itseäsi kohtaan joko liian kriittinen tai toisaalta puolueellisen anteeksiantava. Yritän siis unohtaa, että olen itse säveltänyt biisin ja tutkia ensisijassa millaisia tunnereaktioita se minussa aiheuttaa. Musiikin tunnelma ja sen aiheuttama tunnereaktio ovatkin se ratkaisevin tekijä, jota kannattaa seurata ja kuunnella.

Jos mitään erityisiä fiiliksiä ei nouse esiin, niin päädyn heittämään idean melko nopeasti romukoppaan tai ainakin muotoilemaan sen kokonaan uusiksi. Annan musiikkipätkille tosin uusiakin tilaisuuksia vakuuttaa ja kuuntelen niitä läpi vielä vaikkapa seuraavana päivänä, sillä oma fiilis vaikuttaa monesti siihen, pitääkö jostain musiikista tietyllä hetkellä vai ei. Mieli saattaa muuttua. Kannattaakin hyödyntää arvioinnissa myös bändikavereita ja antaa myös heidän kuunnella itsesi mielestä hyvät tai huonot ideat.

Kun päätän alkaa työstämään biisiä, kuuntelen myös musiikillisia yksityiskohtia kuten sointujen järjestystä, melodiaa, osien järjestystä ja pituutta. Jos jokin osa, sointu tai melodia ei tunnu mielestäni riittävän mielenkiintoiselta, saatan muuttaa sitä; yksinkertaistaa, monimutkaistaa tai jättää kokonaan pois. Biisiä tehdessä kaikki keinot ovat sallittuja. Tässäkin vaiheessa tosin kannattaa varoa ylituottamasta biisiään kuoliaaksi, sillä moni asia ja ajatus saattaa vielä muuttua, kun biisiä kokeillaan myöhemmin esimerkiksi bändin kanssa ja yhtälöön tulee mukaan myös muiden soittajien saundeja ja ideoita.

Biisiä hiottaessa kannattaa pitää mieli avoinna isoillekin rakenteellisille muutoksille. Myös biisin rytmiikkaa ja tahtilajia voi vaihtaa, jos tuntuu, että kaipaat tuoretta lähestymistapaa sovitukseen. Väkisin ei kuitenkaan kannata kääntää biisiä ylösalaisin. Jos homma tuntuu aidosti hyvältä ja fiilikset biisin suhteen ovat korkealla, niin luota itseesi! Se on silloin hyvä!

Biisin saattaminen valmiiksi

Koska biisi sitten on valmis? Tähänkään ei ole yhtä oikeaa vastausta. Moni Neil Youngin tekemä biisi on varmasti ollut valmis hyvin pian sanojen valmistumisen jälkeen. Guns N’ Rosesin Chinese Democracy taas tehtiin uudestaan useamman kerran 13 vuoden aikana. Se kuinka kauan biisiä tai levyä hiotaan, ei välttämättä ole yhteydessä siihen, kuinka onnistunut siitä tulee – asia voi olla jopa päinvastoin. Musiikki on vahvasti yhteydessä tunnetiloihin, ja liika hiominen voi vesittää onnistuneen lopputuloksen.

Kauko Röyhkä (Kauko Röyhkä & Narttu) Ville Leinonen (Valumo) ja Toni Kurkimäki (Syna) kertovat millä perusteilla he valitsevat käyttöön otettavat biisit.

Itselläni on tapana ajatella, että biisi on valmis silloin, kun äänite jolle se päätyy on valmis. Biisiin todennäköisesti päätyy uusia saundeja, melodioita ja sovituksia vielä studiossakin. Toisaalta äänite voi olla biisin kehityskaaren tietyn kohdan dokumentaatio, jolloin biisi voi jatkaa kehittymistään vielä äänitteen teon jälkeenkin. Esimerkiksi jazzissa ja muissa paljon improvisaatioita sisältävissä tyylilajeissa näin käy varmasti usein.

Oma neuvoni biisin viimeistelyyn on yrittää keskittyä oleellisiin asioihin ja katsoa teosta kokonaisuutena eikä joukkona pieniä yksityiskohtia. Vertauskuvana voidaan ajatella taidemaalaria, joka tekee valtavan yksityiskohtaista työtä, mutta ei muista katsoa teosta tietyn ajan jälkeen enää ollenkaan etäältä. Tällöin häneltä katoaa perspektiivi, josta ihmiset maalausta katsovat. En siis tarkoita, etteikö yksityiskohtia pitäisi huomioida vaan päinvastoin. Taiteen nerous on yksityiskohdissa, mutta kokonaisuus on aina tärkein.

Kehotan siis ottamaan välillä tarvittavaa etäisyyttä biisiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi muutaman viikon taukoa biisin kuuntelussa ja sen mietinnässä. Kannattaa kuunnella kappaletta erilaisissa mielentiloissa ja kysyä muidenkin ihmisten mielipiteitä. Itseäni kiinnostaa varsinkin sellaisten ihmisten palaute, jotka kuuntelevat paljon musiikkia mutta eivät itse soita tai tee musiikkia. Koen, että nimenomaan tällaisilta ihmisiltä saan palautetta musiikin aiheuttamista tunnelmista ja tunnereaktioista. Nämä ovat itselleni tärkeimmät asiat taiteessa – eivät virvelisaundi, hienot sointukäännökset, modulaatiot tai puhdas plektratekniikka, jotka ovat vain työkaluja musiikin teossa.

Tekstin ja musiikin yhteensovittaminen

Teksti ja musiikki ovat vahvasti dialogia käyvä pari, jotka molemmat vaikuttavat toisiinsa. Pelkästään luettuna teksti ei välttämättä aukea samaan tapaan kuin musiikin kanssa tai toisinpäin. Eri artistit lähestyvät sanojen ja musiikin suhdetta eri tavoilla. Tekstin tunnelma voi ammentaa musiikin tunnelmasta, ja sanat voivat toimia ikään kuin biisin “karttana”. Toisaalta on myös mielenkiintoista yrittää lähestyä biisin tekoa jo valmiiden sanoitusten kanssa. Tällöin sanojen tunnelmaa voidaan yrittää muotoilla ääniksi.

Tekstiä voidaan asetella biisiin lukemattomilla eri tavoilla. Vääriä tapoja tässäkään ei ole, vaan kannattaa tehdä se, mikä tuntuu hyvältä. Tavallisin tapa lienee asettaa teksti kulkemaan biisin melodian kanssa, tai tehdä melodia alun perinkin tekstiin sopivaksi. Sanat voivat soljua myös irrallisemmin biisin päällä, kuten vaikkapa Nick Caven tuotannossa. Samuli Putro taas pitää tiukasti ja tahallisen tönköstikin kiinni biisin rytmiikasta, josta ei juurikaan irtaudu.

Tekstin avulla voidaan myös korostaa joitain sovituksellisia ratkaisuja. Tällöin teemme sovituksesta ikään kuin teatraalisemman. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että kun laulaja esimerkiksi laulaa: “sydämeni pysähtyi”, myös bändin soitto taukoaa.

Bändisäveltäminen -ja sovittaminen

Kun puhutaan biisin sovittamisesta bändin kesken, on hyvä muistaa, että jokainen kokoonpano on erilainen, ja kaikilla levyttävillä bändeillä on oma tapansa ja dynamiikkansa tehdä biisejä. Usein bändissä on yksi tai useampi jäsen, jolla on visio siitä, miltä biisin pitäisi bändikämpällä kuulostaa – varsinkin jos tämä jäsen on itse biisin aiemmin tehnyt. Tällöin biisintekijä todennäköisesti kertoo muille toiveensa soitettavista asioista melko tarkasti ja antaa biisiin jonkinlaisen valmiin rakenteen. Näin ollen bändin “visionääri” toimii ikään kuin kapellimestarina, joka vie teosta toivottuun suuntaan.

On myös erilaisia toimintatapoja. Biisintekijä saattaa haluta myös muilta bändiläisiltä panosta kappaleiden osien, melodioiden, riffien, rytmiikan ja sointujen suhteen. Muilta soittajilta saattaa tulla ideoita, joita tekijä ei olisi itse tullut ajatelleeksi. Tällöin bändi voi koettaa jamitella eri osia yhdessä, jolloin jokainen soittaja tuo oman perspektiivinsä siihen, miltä osat parhaimmillaan kuulostavat. Soittajat kuuntelevat toisiaan ja etsivät oman tonttinsa biisin sisällä. Tällainen sovitustyyli vaatii bändin jäseniltä vuosien kokemusta yhteissoitosta ja “jamittelusta”. Kokonaisuuden kuunteleminen on soittohetkellä aluksi melko haastavaa, sillä kaikkien soittajien täytyy olla samassa luovassa keskittyneisyyden tilassa. Mitä enemmän bändin jäsenet jamittelevat keskenään ja myös muiden kanssa, sitä paremmin ja nopeammin he osaavat reagoida toisten soittajien tekemiin ratkaisuihin ja tuoda biisiin omaa näkemystään. Kannattaa muistaa, että myös muille tilan antaminen ja soittamatta jättäminen on säveltämistä ja samalla yksi mahdollinen sovitusratkaisu. Jamittelevalla toimintatavalla bändikämpälle ei myöskään välttämättä ole tarpeellista viedä aina valmiita biisejä, vaan ideat saattavat syntyä melkein itsestään.

Kaksi edellä mainittua tapaa tehdä bändisovituksia ovat toistensa ääripäitä. Kaikkia lähestymistapoja näiden väliltä ja ulkopuoleltakin kannattaa kokeilla. Joissakin musiikkityyleissä, kuten esimerkiksi metallimusiikissa jossa on paljon tarkasti sävellettyjä vaikeita riffejä, jamittelevampi tapa saattaa osoittautua vaikeaksi. Kaikkea kannattaa kuitenkin avoimesti yrittää, sillä tuoreet lähestymistavat ja ideat rikastavat taatusti bändin saundia ja vahvistavat jäsenten välistä musiikillista kanssakäymistä.

Bändisovituksessa biisin rakenteelle ja sovitukselle kannattaa antaa aikaa. Kannattaa myös nauhoittaa kappaleesta tehtyjä erilaisia versioita ja kuunnella niitä jälkikäteen kotona. Jälleen kerran – yritä kuunnella omaa biisiä, kuten kuuntelet mitä tahansa musiikkia. Bändissä sovittamiseen pätevät samat asiat, mistä aiemmin puhuin Biisin työstäminen -osiossa sekä Biisin saattaminen valmiiksi -osiossa.

Tuottajan erilaiset roolit

Sävellyksessä ja sovituksessa yksi vaikeimpia asioita on suhtautua omaan musiikkiin puolueettomasti. Biisi ja/tai sanoitus on henkilökohtainen asia ja sellaisena se jollain tavalla pysyykin vaikka sitä objektiivisesti yrittäisi tarkastellakkin. Tämä on tietenkin hyvä asia ja tarkoittaa, että taideteos on jo onnistunut, sillä olet antanut siihen jotain itsestäsi. Henkilökohtaisuus saattaa kuitenkin myös joskus asettaa rajoitteita ja biisiä kohtelee liiankin silkkihansikkain. Tähän dilemmaan ratkaisu saatta olla oikeanlainen tuottaja.

Tuottajan roolit rytmimusiikin saralla saattavat olla hyvinkin vaihtelevia. On tuottajia jotka keskittyvät tuomaan bändille sopivan saundimaailman levylle ja tällöin he myös usein nauhoittavat ja miksaavat levyn. On myös musiikillisen sisällön tuottajia, jotka avustavat bändiä jo ennen levyn tekoa sovituksissa ja koittavat myös psykologisesti lietsoa bändin parhaaseen mahdolliseen liekkiin. Joskus tuottaja voi olla myös molempia.

Tuottaja on siis bändin ulkopuolinen korva ja silmä, joka tuo esiin oman visionsa siitä miltä bändi voisi hänen mielestään parhaimmillaan kuulostaa ja koittaa toteuttaa sen. Tuottajat ovat suuressa maailmassa usein surkuhupaisankin tunnettuja siitä, että he runttaavat oman visionsa läpi bändin jäsenten fiiliksistä välittämättä. Joskus tuottaja kuitenkin myös onnistuu nostamaan bändin kokonaan uudelle tasolle ja saa bändin toimimaan paremmin keskenään ja löytämään uusia puolia itsestään, joita bändin itse voi usein olla vaikea nähdä.

Esituotanto

Esituotannolla tarkoitetaan kaikkea biisien sovittamista, saundien hakua, sekä biisien treenaamista, joka tapahtuu jo ennen levyn tai demon tekoa. Jos käytössänne on tuottaja joka keskittyy myös biisien sisältöön saundien lisäksi, hän kuuntelee biisejä kotona ja tulee välillä paikalle treeneihinkin auttamaan sovituksissa. Bändi voi hoitaa esituotantoa toki myös itse, mutta tuottajaa kannattaa tässä asiassa kokeilla ainakin kerran, sillä ulkopuolelta tuleva palaute biiseistä ja biisien rakenteista voi tuoda merkittävästi uutta pontta sovittamiseen ja siihen miten bändi näkee itsensä ja musiikkinsa. Ensimmäinen tuottaja bändille voi löytyä vaikkapa bändin omasta kaveripiiristä.

Lue myös Kivi Larmolan vinkit esituotannosta.

Työkalut

Musiikin tekoon ei tarvita kummoistakaan soittotaitoa. Itse asiassa, vaikka et olisi koskaan soittanut mitään soitinta, voit silti tehdä omaa musiikkia. Kyse on itseilmaisusta. Esimerkiksi tietokoneella on helppo päästä alkuun. Soittotaito, tekniikka, teoria ja muut ovat työkaluja, joilla voit laajentaa musiikillista ilmaisuasi. Ne ovat tärkeä osa musiikin tekoa siinä missä taidemaalarille eri tekniikat, pensselit, kankaat ja värit. Bändin kanssa toimittaessa yhtälöön tulee mukaan vielä 1-10 muun henkilön näkemys taiteesta ja itseilmaisusta. Tällöin oman työkalun hyvä hallinta on vielä tärkeämpää. Mitä paremmin sen hallitset, sitä tarkempaa ja monikerroksisempaa ilmaisustasi muiden soittajien kanssa tulee.

Työkalujen merkitys ei siis ole vähäinen. Esimerkiksi teorian opiskelu tulee helpottamaan sävellystyötäsi huomattavasti ja edesauttamaan kanssakäymistäsi muiden soittajien kanssa. Samaan aikaan kannattaa kuitenkin muistaa, että työkalut ovat olemassa, jotta saisit helpotettua musiikillisen ilmaisusi tuottamista. Ilman taiteellista ilmaisua ne eivät palvele vaan rajoittavat. Kanavoi siis ilmaisusi työkalujesi kautta. Ja taas kerran, kaikki säännöt musiikissa ovat tehty rikottaviksi!

Tärkein työkalu säveltämiseen on itselleni ollut aina toisten tekemä musiikki. Se on suurin inspiraation lähde. Kuuntele siis paljon musiikkia – uutta ja vanhaa, kaikkia genrejä.

Kirjoittanut Juho Vanhanen

Yksi kommentti artikkeliin ”Säveltäminen: mistä lähteä liikkeelle ja miten saattaa biisi valmiiksi?”

Jätä kommentti