Vipuvoimaa

Rap-musiikin vankka nousu kapinasta valtavirtaan

 

Kuva: Mika Rinta-Porkkunen.

1970-luvulla punk-henkisenä valtavirran vastaisena liikkeenä syntynyt hip hop-kulttuuri on kasvanut globaalisti ulos raameistaan. Tässä jutussa esitellään genreä ja sen nykytilaa. Lisäksi artistit Jesse Markin ja Lauri Haav kertovat omia kokemuksiaan rap-uran rakentamisesta. 

Hip hopin alle kuuluu neljä osa-aluetta: MC- ja DJ-työskentely, breakdance ja graffitimaalaus. MC, eli microphone controller tai master of ceremonies, on aikojen saatossa muuttunut rap-muusikoksi tai tuttavallisemmin räppäriksi, ja räppäämisestä on tullut yksi uusi ilmaisutapa esittää musiikkia. Nykypäivänä räppiä sekoitetaan suvereenisti rockiin, popiin, souliin ja funkiin. Rytminen puhelaulu esiintyy usein listahittien osana, joko vierailevan tai itse esittävän artistin roolissa.

Tekniikan kehitys 

Laitteet ovat kehittyneet sen verran pitkälle, että hinnat ovat tulleet kuluttajaystävälliseksi. Nykyisin on helppoa kenelle tahansa hankkia laitteistot, joilla pääsee alkuun oman musiikin tekemisessä. On ohjelmistoja, kuten FL Studio ja Audacity, joiden käytön opettelu ei vaadi suurta rahallista panostusta. Tuottamiseen tarvitaan eniten näkemystä, korvaa ja rytmitajua. Tietenkin myös samaistuttava tai tarttuva teksti on tärkeä osa valmista kappaletta. Kappaleen jälkituotantoon kuuluvat miksaus ja masterointi, jotka ovat omia ammattialojaan. Kappaleen menestymisen kannalta ne kannattaa useimmiten ulkoistaa ammattimaisille tekijöille.

Taustat, eli biitit, voi hoitaa tuottaja, mutta joissain tapauksissa koko mylly voi pyöriä yhden ihmisen voimin. Kotoaan käsin tietokoneen kanssa operoiva muusikko ei nykypäivänä ole enää mikään harvinainen näky musiikkikentällä. Tämä koskee myös muita musiikinlajeja kuin räppiä. Yksi esimerkki tästä on Billie Eilish, jonka vastikään viisi Grammy-palkintoa voittanut levy When We All Fall Asleep, Where Do We Go-levy on äänitetty hänen veljensä Finneas O’Connellin kanssa tämän omassa makuuhuonestudiossa. 

Rap Suomessa

Suomiräpin juuret ulottuvat 80-luvun loppuun, ja viimeistään 2000-luvun puolella siitä tuli television ja muun median kautta tuttua jokaiselle. Suomessa rap on ollut jo pitkään valtavirtaa, ja rap-musiikki on hallinnut listasijoja niin radiossa kuin suoratoistopalveluissakin. Festarilavojen kovimpana bändinä pidetään esim. JVG:tä. Räpin popularisoituminen on luonnollisesti nostanut myös ääniä, joiden mielestä julkisuus ja ylitarjonta ovat genrelle haitaksi. 

Kasvanut ilmiö on johtanut siihen, että useampi nuori artisti on lähtenyt mukaan musiikintekoon. Räppärin ei tarvitse välttämättä osata soittaa perinteisiä instrumentteja. Tuottajilla on mahdollista tarjota nettisivustoille myytäväksi eksklusiivisia biittejä, joita räppäri voi ostaa ja kasata kappaleensa niiden päälle. Tämä mahdollistaa sen, että jopa ilman levytyssopimusta ja itse tehtyä musiikkia on mahdollista menestyä. Tästä yhtenä esimerkkinä kotimaasta on OG Ulla-Maijan tapaus, jota käytiin läpi Sonnin Taacca -podcastin jaksossa #31.

Forssalaisartistin musiikki on räävitöntä ja nopeatempoista räppiä. Vuonna 2017 julkaistu läpimurtohitti Huumetukka sisältää ulkopuoliselta tuottajalta ostetun biitin. Spotifyssä sille on kertynyt yli neljä miljoonaa kuuntelukertaa, ja Youtubessa videota on katsottu vajaa kolme miljoonaa kertaa. Suosituille soittolistoille pääsy on yleensä isojen mediatalojen ja levy-yhtiöiden ansiota, mutta OG Ulla-Maijan lukemat ovat itsenäisen artistin yksin aikaansaamat. Youtubessa julkaistut musiikkivideot ovat riittäneet levittämään sanaa kuulijoiden keskuudessa, eikä promootiotiimiä ole tarvittu. Teksteiltään härski ja raju räppäri on siitä huolimatta päässyt hetkeksi YleX:lle radiosoittoonkin. 

Edullisilla musiikintuottajan aloituspaketeilla tehdyillä biiseillä on mahdollisuus menestyä ja saada suurtakin huomiota. Tällaiset ilmiöt puhuvat sen puolesta, että musiikin tekeminen on nykypäivänä helpompaa kuin koskaan, jos aloitteleva tekijä viitsii nähdä sen vaivan, että opiskelee esim. Youtube-tutoriaaleja musiikin tekemisestä ja selvittää miten muut artistit ovat tehneet ratkaisunsa tuotannon suhteen.

Genre mukautuu nykyaikaan

Internet on nostanut 2000-luvulla monet artistit maailmanmaineeseen. Mixtapen moderni versio on peräisin räppäri 50 Centin leiristä. Aiemmin mixtapet äänitettiin kasetille tai cd:lle, joista usein pyydettiin muutama dollari kattamaan materiaalikulut. Nykyisin julkaisukanavana toimii pääsääntöisesti Soundcloud. Nousevat artistit julkaisevat omakustanteena netissä mixtapejaan, joilla räpätään freestylenä tai valmiiksi kirjoitettuja säkeistöjä yleisölle tuttujen biittien päälle. Sitä pidetään hip hop-genressä artistin demona, jolla herätetään levy-yhtiöiden ja fanien huomio. 

Ilmaiseksi jakoon laitettu julkaisu on helppo tapa saada uusia kuulijoita, ja artistit Lil Waynestä Drakeen ovat päässeet lähelle genren faneja julkaisemalla mixtapen. 2010-lukua lähestyttäessä mixtape-kulttuuriin oli jo sisällytetty mukaan itse tuotettua musiikkia ja biittejä. Myöhemmin isompien levy-yhtiöiden artistien mixtapeille lainattua sisältöä ollaan pyritty lunastamaan luvanvaraiseksi suoratoistotulojen mahdollistamiseksi. 

Viimeisen 10 vuoden aikana laulu on tullut suureksi osaksi räppiä. Yhteistyöt ja vierailut toisten kappaleissa ovat menestyneiden artistien kulmakivi. Kotimaasta tuorein ja näkyvin esimerkki on Pyhimys, joka toi melodiset lauletut kertosäkeet suuresti mukaan kahdella edellisellä albumillaan. Jo mainittu JVG lähti vielä kovempaan nousuun, kun pop-hittejä paljon tehtaillut Teemu Brunila otettiin mukaan tarttuvien kertosäkeiden ääneksi.
Artistin puolelta laskelmointi ja urasuunnittelu ovat näennäisesti myös helpompaa kuin suuremmilla markkinoilla ulkomailla. Suurin osa suosituista ilmiöistä saapuu Suomen musiikkikentälle vuosia jäljessä, joten vision toteuttaminen oikeaan aikaan on todella kriittinen osa musiikin julkaisua.

Jesse Markin ja palkintosade

Jesse Markin voitti vastikään sekä kaksi Emma-pystiä että musiikkialan alakulttuuripalkinnon Femman. Markinin Folk-levy on myös Teosto-palkintoehdokas. Perinteisemmällä räpillä The Megaphone Statessa aloittanut Markin siirtyi soolotuotannossaan soulimpaan ja folkimpaan ilmaisuun, ja vuosien työ tuotti vihdoin tulosta. 

Markin kertoo, että välillä usko musiikin tekemiseen oli jo loppunut, ja hän työskenteli muissa hommissa, kunnes pesti teatterimaailmassa avasi jälleen luovuuden hanat. Musikaalissa laulaminen avasi silmät oman artistiuden uudelleenluomiseen, ja tätä seurasi palkittu ja pidetty albumi Folk. Taiteellisesta suvantovaiheesta nousu Kriitikon valinta- ja Vuoden tulokas-voittajiksi todistaa myös osiltaan vääräksi sen, että vain striimiluvuilla ja kaupallisella menestyksellä on merkitystä palkintogaaloissa.

Markin kertoo, ettei ole tarvinnut suurta koneistoa tai isoja levy-yhtiöitä päästäkseen nykyiseen pisteeseen asti. Managerin ja keikkamyyjän roolin hän kokee kuitenkin tärkeäksi avuksi urallaan, sillä kaikessa ei pärjää yksin tai kaksin.
Markinin urakehitykselle on selkeä suunta.

– Seuraava levy on jo valmiina, hän toteaa.

Lauri Haav ja posse

Lauri Haav edustaa nuoremman sukupolven urbaania musiikkia. Jyväskylästä lähtöisin oleva Haav julkaisi parin vuoden ajan musiikkia omakustanteisesti, kunnes hänet kiinnitettiin JVG:n perustamalle PME Recordsille. Nyt ja heti-EP julkaistiin vuoden 2019 keväällä.

Mentorikseen Haav mainitsee erityisesti niin ikään PME-tallista löytyvän Gettomasan, joka palkittiin vuoden 2020 rap/R&B-Emmalla. Yhteistyö kavereiden kanssa tuntuu Haaville olevan tärkeässä osassa uran rakentamisessa, ja yhteisön tuki on tärkeä. Kappaleita työstetään symbioosissa: demoja pallotellaan musiikkia tekevien kaverien kanssa tekovaiheessa, ja ihmiset muusikon ympärillä tukevat tekemisessä.

22-vuotias Haav on laulun ja räppäämisen lisäksi soittanut rumpuja ja kitaraa, sekä tuottanut biittejä. Hän kertoo aloittaneensa biittien tuottamisen Akai MPK:lla ja FL Studiolla kuten moni muukin aloittelija. Myöhemmin tuotantoon on tullut mukaan livenä soitetut bassot, eikä pianokaan aina ole tullut läppärin soundipankista. Monipuolisuudesta on siis hyötyä nousevan artistin uralla. Paineet merkittävälle levy-yhtiölle julkaisussa eivät kuitenkaan olleet Haavin mukaan normaalia kovemmat.  

Tärkeinä asioina uraansa aloittelevalle artistille hän painottaa omasta jutustaan kiinni pitämistä, verkostoitumista oikeiden tyyppien löytymisen kannalta, ja myös oikean hetken odottaminen kuuluu asiaan. Unohtamatta tietenkin kovaa työtä, ja vielä kovempaa panosta siinä kohtaa kun alkaa näyttää uran kannalta otolliselta hetkeltä lyödä läpi.

 

Kirjoittanut Ville Kangasniemi.

Kuvat: Mika Rinta-Porkkunen.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.