Vipuvoimaa

Omakustanneäänitteen julkaiseminen

Haluaisitko julkaista esimerkiksi albumin, singlen tai EP:n? Oletko kuitenkin vailla julkaisijaa? Julkaisun voi tehdä halutessaan myös omakustanteisesti.

Tässä artikkelissa käydään läpi omakustannejulkaisuun liittyviä käytännön asioita ja toimenpiteitä, joiden kanssa joutuu tekemisiin ennemmin tai myöhemmin äänitettä julkaistessa. Aiheesta löytyy hyvin tietoa selaamalla IFPI:n, Gramexin, Teoston ja NCB:n internet-sivuja, mutta pyrin sisällyttämään oleellisimmat asiat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi tähän artikkeliin.

Äänitetuotantoon liittyvät määräykset ja käytännöt tapaavat muuttua ajan mittaan, joten huomioithan, että tämän artikkelin tieto pohjautuu 2018 elokuussa vallinneeseen tilanteeseen. Ajantasaisen tilanteen voit tarvittaessa tarkistaa edellä mainittujen toimijoiden nettisivuilta tai ottamalla yhteyttä niiden asiakaspalveluun.

Omakustanneäänite – bändi tuottajana

Omakustanneäänite tarkoittaa äänitettä, joka on tekijän tai tekijöiden itse kustantama. Omakustanteella ei siis ole mukana ulkopuolista tuottajaa tai kustantajaa. Tuottajana voi toimia koko bändi mutta vaihtoehtoisesti myös bändin yritys tai ainoastaan yksi bändin jäsen. Tuottaja-termi saattaa olla hieman harhaanjohtava, sillä se sekoitetaan helposti taiteelliseen tuottajaan tai studiotuottajaan. Tuottajalla tarkoitetaan kuitenkin tässä yhteydessä tahoa tai henkilöä, joka vastaa äänitteen taloudellisesta puolesta. Teoston määritelmän mukaan ”tuottaja vastaa äänitteen — tekemisestä ja laadusta sekä maksaa tekemisestä aiheutuvat kustannukset”.

Tuottajakoodi

Jotta voi toimia äänitteen tuottajana ja julkaisijana, on hankittava tuottajakoodi, joka tunnetaan erinäisissä yhteyksissä myös nimillä tuottajatunnus ja ensiomistajakoodi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry antaa tuottajakoodit sekä ohjeistuksen koodin käytöstä. Tuottajakoodin saa tämän tekstin kirjoitushetkellä hintaan 50 € (sis. alv 24 %). Havainnollistavana esimerkkinä kerrottakoon, että oman MindMirror-nimisen bändini kohdalla tuottajatunnukseksi tuli kirjainyhdistelmä MIM, kun taas puolestaan Sakara Recordsin tuottajakoodi on SKR. Bändin taustalle ei tarvitse perustaa yritystä voidakseen omistaa tuottajakoodin.

Levykoodi

Äänitteella on oltava levykoodi. Levykoodi on sama koodi, johon Teosto viittaa kuvauksella ”tuottajan äänitteelle antama tunnus”. Muita käytettyjä termejä levykoodille ovat ”kataloginumero” ja englanninkielisissä yhteyksissä ”catalog number”. Levykoodi annetaan koko äänitteelle, kun taas ISRC-koodi (ks. alta ”ISRC-koodit”) on kappalekohtainen. Tuottaja saa itse määritellä levykoodin, mutta se muodostuu tyypillisesti kirjain-numero -yhdistelmästä. Gramex suosittelee mahdollisimman omaperäistä koodia. Koodin maksimipituus on kuitenkin 19 merkkiä. Esimerkiksi oman bändini tuottajakoodin ollessa kirjainyhdistelmä MIM, annoimme ensimmäisen tuottamamme omakustannejulkaisun levykoodiksi MIM001. Seuraavan julkaisun levykoodi on täten MIM002 jne.

ISRC-koodit

ISRC-koodi (International Standard Recording Code) on 12 merkkiä sisältävä kappalekohtainen kansainvälisen koodijärjestelmän mukainen tunnistenumero. ISRC-koodit auttavat muun muassa kappaleiden tekijöiden oikeuksien valvomisessa, tekijänoikeuskorvausten tilittämisessä ja radiosoittojen raportoinnissa. ISRC-koodit tallennetaan äänitteeseen sähköisesti masteroinnin yhteydessä. Koodia käytetään kaikissa äänitejulkaisuissa. ISRC-koodi sisältää maatunnuksen, tuottajatunnuksen, asennusvuoden sekä viisinumeroisen tallennekoodin. IFPI suosittelee ISRC-koodia merkittäväksi kaikkiin painotuotteisiin, myös vinyyleihin ja c-kasetteihin.

ISRC-koodien antaminen kappaleille kuuluu tuottajan tehtäviin. Tuottajan velvollisuus on myös ylläpitää tiedostoa antamistaan ISRC-koodeista, jotta sujuva juokseva numerointi on mahdollista. Käytän omaa bändiäni jälleen havainnollistavana esimerkkinä: Julkaisimme vuonna 2013 ensimmäisen itse tuottamamme äänitteen. Toimimme Suomesta käsin ja tuottajakoodimme on MIM, joten äänitteen ensimmäinen kappale sai ISRC-koodin FI-MIM-13-00001, toinen kappale FI-MIM-13-00002 ja niin edelleen. Aina kun vuosi vaihtuu, viisinumeroisen tallennekoodin numerointi alkaa taas alusta.

Lisätietoa ISRC-koodin muodostamisesta ja käyttämisestä löydät täältä: http://www.ifpi.fi/info/palvelut/kayttoohjeet

Tallennuslupahakemus

Jos aiot julkaista omaa musiikkiasi fyysisellä äänitteellä, tarvitset julkaisullesi NCB:n (The Nordic Copyright Bureau) tallennusluvan. Tallennuslupahakemus löytyy NCB:n verkkosivuilta: https://www.ncb.dk/index.php/recording-music.

Jos äänite sisältää vain musiikkia, jonka ainoa oikeudenomistaja olet sinä tai bändisi, maksat ainoastaan hallinnointikulut (65 €/painos). Painos voi tällaisessa tapauksessa olla enintään 5000 kopiota riippumatta siitä, onko kyseessä uusi julkaisu vai lisäpainos. Huomaathan, että elokuusta 2017 alkaen Teosto ei enää maksa hallinnointikulua omien asiakkaidensa puolesta, vaikka joissain lähteissä tästä on vielä vanhentunutta tietoa. Cover-musiikin tapauksessakin tallenneluvan hankkiminen onnistuu NCB:n kautta, mutta lisäksi saattaa olla tarpeen hankkia luvat alkuperäisiltä oikeudenomistajilta, esimerkiksi jos musiikkia tai sanoitusta on muutettu.

Tallennuslupahakemuksessa äänitteen tuottaja ilmoittaa muun muassa esittäjän sekä äänitteen ja kappaleiden nimet, oikeudenomistajat ja äänitteen painosmäärän. Myönnetty tallennuslupa tarkoittaa käytännössä, että äänitteen tuottaja saa lupaehtojen mukaisesti tallentaa äänitteelle hakemuksessa mainitut teokset sekä monistaa äänitettä hakemuksessa mainitun painosmäärän verran. Lisäksi tuottaja saa oikeuden levittää kyseistä äänitettä myymällä tai jakamalla ilmaiseksi. Huomaa, että monistamo ei voi luovuttaa äänitteitä tuottajalle ennen kuin NCB:n lasku on kokonaisuudessaan maksettu. Tyypillisesti monistamo ei edes käynnistä tuotantoa ennen kuin tallennuslupa on myönnetty.

Jos julkaiset äänitteen ainoastaan digitaalisessa muodossa (esim. latauskaupoissa tai suoratoistopalveluissa), tallennuslupaa ei tarvitse hakea. Huolehdi kuitenkin, että palveluntarjoajalla on käytössään tarvittavat tiedot, kuten kappaleen ja esittäjän nimi, säveltäjä sekä ISRC- ja levykoodit. Nämä tiedot ovat oleellisia, jotta teosten esityskorvaukset kohdistuvat oikeille oikeudenomistajille. Muista myös tehdä Teostolle teosilmoitukset, joita käsittelen tarkemmin myöhempänä.

Omia kappaleita voi tarjota maksuttomasti kuunneltavaksi/ladattavaksi esimerkiksi omilla verkkosivuillaan tai bändin Facebook-sivulla ilman tallennuslupaa. Teoston tekijäasiakkaiden tulee kuitenkin hakea tähän tarkoitukseen käyttölupa Teostolta. Omien kappaleiden pienimuotoinen myyminenkin omilla verkkosivuilla on mahdollista, mutta siihen tarvitaan käyttölupa Teostolta. Huomaa, että myyntilupa ei kata kappaleiden myyntiä yhteisöpalveluissa. Käyttölupien hakeminen onnistuu kätevimmin Teoston verkkopalvelussa. Tarkemmin aiheesta on kerrottu osoitteessa: https://www.teosto.fi/tekijat/palvelut-tekijoille/oma-musiikki-verkossa.

Mitä tietoja mukaan masterointisessioon?

Äänitteen masteroinnin yhteydessä master-levyyn upotetaan metadata-tietoja. Varmistat masterointisession sujuvuuden, kun otat sessioon mukaan alla olevat tiedot tiedot. Mikäli et mene itse paikalle masterointisessioon, toimita tiedot masteroijalle etukäteen.

  • Bändin nimi
  • Äänitteen nimi
  • Levykoodi
  • Kaikkien äänitteelle tulevien kappaleiden ISRC-koodit
  • Mahdollinen EAN-koodi
  • Kappalelista, josta selviää:
    – Kappaleiden täydelliset nimet oikeassa kirjoitusasussaan
    – Kappaleiden järjestys äänitteellä
  • Käytettävä painofirma ja sen osoitetiedot (mikäli painatetaan fyysisiä levyjä)

Oma kirjanpito

Tuottajan on ylläpidettävä omaa kirjanpitoa käyttämistään ISRC-koodeista, jotta numerointi onnistuu vaivattomasti. Pakollisen ISRC-koodien kirjanpidon lisäksi suosittelen laajentamaan oman kirjanpidon teksti- tai taulukkotiedostoksi, johon on kerättynä bändin kaikista kappaleista ainakin tekijätiedot, julkaisupäivämäärät, kestot, ISRC-koodit ja äänitteiden levykoodit. Samaan tiedostoon on mielestäni hyvä lisätä myös bändin jäsenten nimet, syntymäajat, Teoston IPI-numerot sekä Gramexin asiakasnumerot. Näin toimimalla bändillänne on näppärästi yhdessä paikassa tallessa kaikki perustiedot, joita tyypillisesti tarvitaan julkaisutoimintaan liittyviä asioita hoitaessa. Tiedostosta on luonnollisesti hyvä tehdä varmuuskopio erilliseen paikkaan jokaisen päivityskerran jälkeen.

Teosto ja Gramex: ilmoitukset ja sopimukset

Ilmoitukset Teostolle

Teosilmoitus

Kun olet Teoston asiakas, on omalla vastuullasi tehdä teosilmoitukset sävellyksistäsi, sanoituksistasi ja sovituksistasi. Teosilmoitus uudesta teoksesta kannattaa tehdä heti, kun aikomuksena on soittaa sitä keikalla tai tallentaa se äänitteelle. Moni bändi tapaa testata uusien kappaleidensa toimivuutta keikalla jo kauan ennen kyseisen kappaleen äänittämistä tai julkaisemista. Omista keikalla soitetuista kappaleista saakin korvauksia riippumatta siitä, onko niitä vielä tallennettu äänitteelle.

Suomen lain perusteella tekijänoikeus ei ole riippuvainen teoksen rekisteröinnistä, mutta teosilmoitus pitää olla tehtynä, jotta sille kohdistuvia korvauksia voidaan maksaa. Teosilmoitukseen sisällytetään teoksen nimi, teoksen tekijät sekä prosentuaalinen jako tekijöiden kesken.

Muistathan tehdä keikalla esittämistäsi kappaleista (sekä omista että covereista) myös esitysilmoitukset ajoissa, jotta varmistat maksettavien korvauksien oikea-aikaisen tilityksen. Sekä teosilmoitusten että esitysilmoitusten teko onnistuu näppärimmin Teoston verkkopalvelussa. Lisätietoa esitysilmoitusten aikataulusta löydät täältä: https://www.teosto.fi/esiintyjat/esitysilmoitusten-aikataulu

Jakoperiaate

Teosilmoitusta tehdessä ilmoitetaan uuden teoksen prosentuaalinen jako tekijöiden kesken, mikäli tekijöitä on useampi kuin yksi. Sooloartistien kohdalla ei ole poikkeuksellista, että sama henkilö säveltää, sanoittaa ja sovittaa koko kappaleen yksin. Bändien tapauksessa tekijöitä on kuitenkin monesti useampi kuin yksi. Bändissä onkin syytä keskustella jo ennen ensimmäisen teosilmoitusten tekemistä, miten osuudet tullaan jakamaan. Yksi mielipiteitä jakava asia on, että lasketaanko laulumelodioiden tekeminen säveltämiseksi vai sovittamiseksi.

Prosenteista keskusteltaessa pitää muistaa ottaa huomioon Teoston jakosäännön asettamat eri oikeudenomistajaryhmiä (säveltäjät, sanoittajat, sovittajat, kääntäjät, kustantajat) koskevat ylä- ja alarajat. Teoston jakosääntöön voi tutustua osoitteessa: http://www.teosto.fi/tekijat/artikkelit/teoston-tilitys-ja-jakosaanto. Teoston ohjelmistotoimikunnalla on mahdollisuus hyväksyä myös jakosäännön ylä- ja alarajoista poikkeavia osuusjakoja. Tällaisissa tapauksissa tulee olla yhteydessä Teoston asiakaspalveluun tai suoraan ohjelmistotoimikunnan sihteeriin.

Sovittaminen on käsite, jolla voi olla hyvinkin erilainen merkitys eri henkilöiden mielestä, joten suosittelen tutustumaan myös Teoston määritelmään siitä, mikä on sovittamista ja mikä ei: https://www.teosto.fi/teosto/artikkelit/mika-sovittamista.

Jakoperiaatteesta on mielestäni hyvä tehdä varmuuden vuoksi bändin kaikkien jäsenten allekirjoittama asiaa selventävä paperi tai vähintään käydä sähköpostikeskustelu, jossa asiasta sovitaan. Näin varmistetaan, että aiheesta ei pääse syntymään kiistaa, jos kappaleet alkavatkin tuottamaan merkittäviä korvaussummia. Näistä asioista sopiminen jälkikäteen on huomattavasti haastavampaa.

Ilmoitukset Gramexille

Ääniteilmoitus

Tuottajan/tuottajien velvollisuus on tehdä Gramexille ääniteilmoitus uudesta äänitteestä. Ilmoitus on tehtävä viimeistään julkaisua seuraavaan kuukauden loppuun mennessä. Ilman ääniteilmoitusta Gramex-korvauksia ei voida maksaa.

Ääniteilmoituksella toimitetaan Gramexille tietoa paitsi äänitteestä ja sen tuottajasta, myös studiotapahtumiin perustuvat esittäjätiedot kappalekohtaisesti. Äänitteen keräämistä korvauksista puolet jaetaan äänitteen tuottajien kesken (yhteistuotantosopimuksen perusteella) ja puolet äänitteellä esiintyvien taiteilijoiden kesken (ääniteilmoituksen muusikko-osuuksien perusteella).

Ääniteilmoitukseen merkitään kappalekohtaisesti levykoodi, uran numero, äänitysvuosi, kappaleen nimi ja ISRC-koodi, solisti- ja muusikko-osuudet (tarvittaessa myös kapellimestariosuudet) sekä taiteilijoiden nimet ja Gramex-numerot. Huomaa, että ääniteilmoituslomakkeessa käytetään termiä ”ura”, jolla tarkoitetaan äänitteen kappaletta.

Ääniteilmoituslomakkeen voi ladata Gramexin internet-sivuilta osoitteesta: http://www.gramex.fi/fi/taiteilijat_ja_tuottajat/asiointilomakkeet.

Muusikko-osuudet/taiteilijaosuudet

Muusikko-osuudet merkitään ääniteilmoitukseen kunkin kappaleen kohdalta erikseen. Tyypillisesti solistille merkitään 1 kpl solistiosuuksia ja kullekin taustabändiläiselle muusikko-osuuksia sen perusteella kuinka monta stemmaa on soittanut kappaleeseen. Jako voisi mennä esimerkiksi niin, että rumpalille 1 kpl, kitaristille 1 kpl ja taustalauluja laulaneelle basistille 2 kpl.

Modernissa rytmimusiikissa usein harrastetaan studiossa kerrostelemista, joka voi johtaa siihen, että esimerkiksi kitaristit saattavat soittaa kappaleeseen useita stemmoja. Myös kosketinsoittajat soittavat monesti kappaleisiin useamman osuuden. Jos muusikko-osuudet jaetaan tällaisessa tapauksessa perinteiseen tapaan, eli soitettujen stemmojen määrän perusteella, jakautuvat tilitetyt korvaukset helposti hieman epätasapuolisesti. On myös syytä huomioida, että solistiosuus on ”arvokkaampi” kuin muusikko-osuus, sillä solistille menee 50 % taiteilijoiden osuuksista ja toinen 50 % jaetaan muusikko-osuuksien kesken. Jos tällainen jakotapa ei tunnu reilulta, on vaihtoehtona tehdä tasajakosopimus.

Jos kyseisellä levyllä tai kappaleella ei esiinny ulkopuolisia eikä se sisällä kapellimestariosuuksia, voi bändi halutessaan tehdä tasajakosopimuksen. Tällöin korvaukset jaetaan tasan bändiläisten kesken. Vapaamuotoisesta kirjallisesta sopimuksesta tulee käydä selkeästi ilmi, että korvaukset halutaan jakaa tasan esiintyvien taiteilijoiden kesken. Tasajakosopimus liitetään ääniteilmoituksen mukaan ja siinä tulee olla bändin kaikkien jäsenten allekirjoitukset. Sopimuksen voi tehdä koko levyä tai ainoastaan tiettyjä kappaleita koskevaksi. Ääniteilmoitukseen osuudet täytetään silti studiossa toteutuneen tilanteen mukaisesti, vaikka tasajaosta sovittaisiinkin.

Korvausten jakamisesta voit lukea lisää täältä: https://www.gramex.fi/fi/tietoa_gramexista/qa/miten_korvaukset_jaetaan_yhtyeen_ja_tuotajan_kesken

Lue lisää

Fyysisen levyn koteloon/etikettiin sisällytettävät asiat

Tunnukset

Fyysisen äänilevyn etikettiin ja/tai koteloon tulee sisällyttää NCB:n logo. NCB:n toiminta-alueella jaeltavaan äänitteeseen NCB-logo ja alueen ulkopuolella jaeltavaan äänitteeseen BIEM/NCB–logo. Teoston logoa ei enää tallenteisiin tarvita.

Tarvittavat tiedot

Logon lisäksi äänitteen etiketin ja/tai kotelon tulee sisältää seuraavat merkinnät:

  • Äänitteen sisältämien teosten nimet esitysjärjestyksessään. Käännösteosten kohdalla tulee mainita myös teoksen alkuperäinen nimi.
  • Jokaisen teoksen tekijätiedot
    – Säveltäjä(t), sanoittaja(t) ja sovittaja(t)
    – Käännöstekstin tapauksessa myös käännöstekstin tekijä
    – Mahdollinen musiikkikustantaja
  • Teosten kestot
  • Esittäjätiedot
    – Yhtyeen/artistin nimi
    – Jos samalla äänitteellä on useita esiintyjiä, tulee esiintyjien nimet mainita kunkin teoksen kohdalla erikseen
  • Levykoodi eli tuottajan antama tunnus äänitteelle
  • Julkaisuvuosi
  • Julkaisevan levy-yhtiön/yksityishenkilön/bändin nimi
  • Oikeuksien pidätysteksti: ”All rights reserved.”

Suosittelen keskustelemaan äänitteen graafikon kanssa asiasta jo aikaisessa vaiheessa, jotta hän osaa huomioida logon ja tarvittavien tietojen tarvitseman tilan. Tekstejä voi sijoitella levyn kanteen ja etikettiin monella tapaa, mutta kotelon formaatti (jewelcase, digipak, pahvikotelo jne.) vaikuttaa jonkin verran tekstien asetteluun. Monesti levyn pinnan etikettiin asetellaan ainakin ”All rights reserved” -teksti, julkaisuvuosi ja levykoodi kulkemaan levyn ulkoreunaa pitkin koko etiketin ympäri. Tällaisella asettelulla tekstit voidaan sijoittaa häiritsemättä etiketin varsinaista grafiikkaa.

Digitaalinen julkaisu

Mikäli haluat julkaista musiikkia ainoastaan digitaalisesti ilman fyysistä julkaisua, asiasta ei tarvitse tehdä ilmoitusta NCB:lle. Huolehdi kuitenkin, että ääniteilmoitus Gramexille ja teosilmoitukset Teostolle tulevat tehtyä.

Lue myös

Hyödyllisiä linkkejä

Teosto:
www.teosto.fi

Gramex:
www.gramex.fi

Musiikkituottajat (IFPI Finland ry):
www.ifpi.fi

NCB (The Nordic Copyright Bureau):
www.ncb.dk

Jätä kommentti