Vipuvoimaa

Musiikin digitaalinen jakelu

Markkinoilla toimii nykyään lukuisia digitaalisen musiikin jakelupalveluita tarjoavia yrityksiä eli aggregaattipalveluita. Niiden kautta voi jaella omaa musiikkiaan pienellä vaivalla ja edullisesti digitaalisiin musiikkikauppoihin ja suoratoistopalveluihin.

Digitaalisen musiikin kaupoista merkittäviä ovat esimerkiksi iTunes, Amazon ja Google Play Music. Suomalaisittain tämän hetken käytetyin suoratoistopalvelu on Spotify, mutta muutkin suoratoistopalvelut, kuten Deezer, Apple Music ja Tidal ovat kasvattaneet asiakaskuntaansa.

Digitaalisen myynnin lisääntyessä myös ilman levytys- tai jakelusopimusta toimivan artistin tulee harkita musiikkinsa digitaalista jakelua. Olipa esimerkiksi Spotifystä mitä mieltä tahansa, musiikin puuttuminen palvelusta ei edistä omakustanneartistin uraa. Suurin etu digitaalisessa jakelussa on se, että valitsemalla sopivat kaupat ja suoratoistopalvelut musiikki on saatavilla lähes maailmanlaajuisesti ja mihin kellonaikaan tahansa.

Aggregaattipalveluiden toimintatavat ja hinnoitteluperiaatteet voivat erota toisistaan huomattavastikin. Jotkut palvelut painottavat kertamaksuperiaatetta, toiset taas perivät vuosittaista maksua jokaisesta julkaistusta äänitteestä tai vaihtoehtoisesti käyttäjätunnuksesta. Huolellinen vertailu kuitenkin kannattaa, sillä se antaa mahdollisuuden hyödyntää tarjontaa juuri artistin tarpeiden mukaan.

Samaa julkaisua ei voi jaella yhtäaikaisesti usean palvelun kautta, mutta mikään ei estä valitsemasta kullekin julkaisulle tilanteeseen ja tarpeeseen sopivinta jakelijaa. Jos esimerkiksi haluaa saada 1-2 kappaleen singlen vain Spotifyhin vuodeksi, voi sopivin ja edullisin palvelu löytyä aivan eri yritykseltä, kuin jos haluaa jakelun kokonaiselle albumille useaksi vuodeksi moneen download-kauppaan. Ei pidä myöskään sokaistua joidenkin palveluiden lupauksista toimittaa musiikkisi jopa 200 musiikkikauppaan/suoratoistopalveluun, sillä pelkästään iTunes ja Spotify kattavat yhdessä valtaosan maailmanlaajuisista musiikin lataus- ja suoratoistomarkkinoista. Kannattaa siis punnita, mikä on tarpeellista kunkin julkaisun tapauksessa.

Lisämaksuista ja provisioista

Valitsemastasi palveluntarjoajasta riippuen, itse jakelun hinnan päälle voi tulla vielä erilaisia lisämaksuja. Tavanomaisin lisämaksu tulee UPC-koodista (Universal Product Code), joka on pakollinen jokaiselle julkaisulle. Koodeja tarvitaan siis yksi riippumatta siitä, onko kyseessä single vai kokonainen albumi. Tyypillisesti UPC-koodin hinta on $5-$10/kpl. Poikkeuksia löytyy heti tässäkin käytännössä, sillä esimerkiksi CD Baby veloittaa albumin UPC-koodista $20. Jotkut palvelut saattavat tarjota UPC-koodit ilmaiseksi osana muuta kokonaisuutta.

Osto- ja kuuntelutilastot sekä muut analytiikkatyökalut ovat myös tyypillisiä lisämaksullisia palveluita. Palveluntarjoajasta riippuen lisämaksullisia palveluita voi olla monenlaisia, joten valintaa tehdessä kannattaa lukea ”pienet präntit” tarkkaan. Itse suosin palveluita, joiden hinnoittelu on läpinäkyvää ja nähtävissä jo ennen käyttäjätunnuksen luomista.

Palveluntarjoajat veloittavat digimyynneistä vaihtelevia provisioita. Raha liikkuu digimyynnissä siten, että kun kauppa myy kappaleen tai albumin, se ottaa myyntihinnasta ensin oman provisionsa. Kaupan provisio voi vaihdella paljonkin eri yritysten kesken, mutta valtaosalla se kuitenkin on 25-40 % tuotteen myyntihinnasta. Jäljelle jäävä raha tilitetään aggregaattipalvelulle, joka saattaa ottaa välistä vielä oman provisionsa. Tämä provisio on tyypillisesti korkeintaan 30 %. Jotkin aggregaatit tarjoavat lisämaksullista palvelua, joka pienentää provisioprosenttia tai poistaa sen kokonaan. Tämä lisäpalvelu on luonnollisesti ylimääräinen kuluerä, jos musiikin myynti- ja suoratoistolukemat jäävät marginaaliseksi. Jos taas odotettavissa on paljon myyntejä tai suoratoistoja, voi pieni provisio tai sen puuttuminen olla merkittäväkin asia. Joillakin palveluilla on käytössä prosenttiprovision sijaan tai lisäksi kiinteä summa, jonka palvelu veloittaa myyntituotosta. Näiden provisioiden jälkeen jäljelle jäävä raha maksetaan artistille, tyypillisimmin PayPal-tilin kautta. Monella palvelulla on kuitenkin olemassa kynnysraja artistille maksettavissa tilityksissä, esimerkiksi $20-$30, jonka täyttymistä ennen artisti ei saa tilitettyä rahoja itselleen.

Suoratoistopalveluiden osalta on mahdotonta sanoa, paljonko artisti saa yhdestä kuuntelukerrasta. Spotifyn ollessa suosituin suoratoistopalvelu Suomessa, otetaan se tähän esimerkiksi: Spotify itse on ilmoittanut, että kuuntelukerralle ei ole olemassa tiettyä hintaa, vaan systeemi toimii omanlaisella algoritmillaan eikä suinkaan kiinteiden korvausten pohjalta. Huomattavaa on myös se, että asiaa tarkastellaan maakohtaisesti ja asiaan vaikuttaa kuinka paljon kyseisessä maassa on käyttäjiä, kuinka suuri osuus käyttäjistä on premium-käyttäjiä ja kuinka paljon mainostuloja kertyy. Kunkin artistin kuuntelumäärät suhteutetaan tuloja jakaessa maakohtaiseen kokonaiskuuntelumäärään, mikä johtaa siihen, että toimintamalli suosii kuunneltuimpien kappaleiden oikeudenomistajia hieman epätasapuolisestikin. Spotifyn toimintamallia ja korvausten jakautumista on käsitelty tarkemmin esimerkiksi tässä artikkelissa (englanniksi): https://heroic.academy/artist-guide-spotify-playlist-royalties-verified-profiles.

On hyvä muistaa, että aggregaattipalvelu toimittaa musiikin sovitusti kaupoille ja suoratoistopalveluille, mutta lopullinen päätös myyntiin tai kuunneltavaksi päätymisestä on kaupoilla ja suoratoistopalveluilla itsellään. Esimerkiksi vahvasti dance-musiikkia painottava kauppa ei todennäköisesti ota metallilevyä myyntiin, vaikka se olisi kuinka hyvä. Genrerajoista ja kohdemarkkinoista piittaamatta myös musiikin poikkeuksellisen heikko äänenlaatu tai kaupan edustajan mielestä ala-arvoinen sisältö voi johtaa siihen, että tuote ei pääse myyntiin asti. Todellisuudessa näin kuitenkin käy harvoin.

Esimerkkejä aggregaattipalveluista

Aggregaattipalvelut mainostavat itseään erilaiset asiat edellä: kauppojen/suoratoistopalveluiden määrällä, halvalla hinnalla, 0 % provisiolla jne. Hinnoittelun ohella on syytä olla erityisen tarkkana, ettei vahingossa luovuta oman musiikin oikeuksia kellekään. Käytännön eroja löytyy myös esimerkiksi siitä, kuinka kattavaa tietoa aggregaatti tarjoaa käyttäjälle julkaisujen myynneistä tai kuuntelumääristä. Osa palveluista tuottaa hyvinkin tarkkaa tilastointia käyttäjän hyödynnettäväksi esimerkiksi Spotify-kuuntelijoiden kotimaasta, ikäluokasta, sukupuolesta tai siitä, minkä soittolistan kautta julkaisua päädytään kuuntelemaan.

Jokaisen digijakelua harkitsevan on syytä miettiä, mitä ominaisuuksia pitää kulloinkin tärkeimpänä, ja tehdä valinta sen pohjalta. On täysin mahdotonta nostaa yhtä palvelua ylitse muiden, sillä artistin tilanne ja tarpeet määrittelevät, mikä palvelu on sopivin ja edullisin. Joku saattaa arvostaa helppokäyttöisyyttä, toinen tarkkaa tilastotietoa, kolmas kenties laajaa jakeluverkostoa. Palvelut myös säätävät hinnoitteluaan tasaisin väliajoin, joten ajantasaiset hinnat ja ehdot kannattaa selvittää kunkin palveluntarjoajan nettisivuilta. Välillä käynnissä on myös erilaisia tarjouskampanjoita tai edullisia pakettihintoja isommille kokonaisuuksille. Alta löydät esimerkkejä tunnetuista palveluntarjoajista sekä kaksi kotimaista toimijaa.

CD Baby (USA)
www.cdbaby.com
Julkaisukohtainen kertamaksu.

Distrokid (USA)
www.distrokid.com
Vuosimaksullinen käyttäjätunnus.

Ditto (Iso-Britannia/USA)
www.dittomusic.com
Vuosimaksullinen käyttäjätunnus.

Music Kickup (Suomi)
www.musickickup.com
Perustunnus ilman analyysipalveluita on maksuton. Laajemmat palvelut vuosimaksullisella käyttäjätunnuksella.

Musiikin digitaalinen jakelu (Suomi)
www.musiikindigitaalinenjakelu.fi
Perii provision tuloista. Ei julkaisu- tai vuosikohtaisia maksuja.

Record Union (Ruotsi)
www.recordunion.com
Julkaisukohtaiset vuosimaksut, hinta pysyy samana koko jakelusopimuksen ajan.

Tunecore (USA)
www.tunecore.com
Julkaisukohtaiset vuosimaksut, hinta nousee ensimmäisen vuoden jälkeen.

Lue myös

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.