Hiili Hiilesmaa: Miksaussessiosta kaikki tehot irti

Sinä aikana, kun olen toiminut tuottajana ja miksaajana, maailma on muuttunut melkoisesti. Kun aloitin innokkaana kuutosluokkalaisena äänityshommat, miksaus tehtiin jo äänitettäessä: jos laulu tuntui tulevan koeäänityksen jälkeen liian kovaa suhteessa kitaraan ja rumpuihin, vedin bändimme laulajaa jaloista hiukan etäämmälle C-kasettimankasta. Basistia ei onneksi vielä ollut bändissä, muuten miksaus olisi saattanut mennä jo liian haastavaksi!

Kun homma kehittyi, äänitykset tehtiin kahdella kasettidekillä. Ensin pohjat sisään sopivilla balansseilla dekkiin A ja sen jälkeen päälleäänitys siten, että dekin A molemmat kanavat ajettiin y-piuhalla dekin B vasempaan kanavaan samalla kun laulut äänitettiin oikeaan kanavaan. Miksaus oli valmis!

Tietty laulu oli yksin toisessa kanavassa ja musa toisessa, mutta mitäs pienistä, psykedeliaa!

Miksausmetodit muutoksen pyörteissä

4-raitaisten C-kasetti -portastudioiden ja jääkaapin kokoisten avokelanauhureiden jälkeen on paljolti siirrytty miksaamaan eri DAWeilla ja analogiaa saadaan halutessaan mukaan ajamalla raitoja analogipöydän tai analogisen summaimen läpi. Analoginauhureita kokonaan hylkäämättä.

Viimeisin suuri miksausprosessiin vaikuttava muutos tapahtui mielestäni silloin, kun internetyhteyksien nopeudet saavuttivat sen tason, että moniraitasessioita oli mahdollista alkaa lähetellä netin kautta eri studioihin miksattaviksi.

Ryhdyin tällöin kehittämään systeemiä, jolla moniraidat saataisiin liikkumaan kivuttomasti omalle miksausstudiolleni. Tätä systeemiä olen kehitellyt jo 10 vuotta, eikä se koskaan olekaan valmis, sillä asiat kehittyvät jatkuvasti.

Mitä järkeä on lähettää raidat muualle, kun ei itse pääsekään paikan päälle makutuomariksi?

Kun alussa aloin ehdotella bändeille, että lähettäisivät moniraidat minulle miksattavaksi ja minä heille sitten materiaalia kuunteluun, kun alkaa olla valmista, moni suhtautui siihen vastahakoisesti. Varsinkin jos oli jo totuttu olemaan miksauksissa läsnä aiempien levyn kohdalla. Monet eivät voineet kuvitellakaan, että omat hengentuotokset  jätettäisiin ilman kontrollia jonkun muun armoille väänneltäväksi ja käänneltäväksi!

2000-luvulla maailma muuttui siihen suuntaan, että budjetit alkoivat pienentyä ja esimerkiksi monilla ulkomaisilla bändeillä ei ollutkaan enää varaa matkata tai jäädä Suomeen muutamaksi viikoksi miksauksiin. Hotellit tai bändeille varatut huoneistohotellit olivat sen verran hintavia, että kannatti usein panostaa mieluummin pidempiin äänityksiin tai käyttää budjettia muuhun kannattavampaan kuin jäädä studiolle päivystämään ja juomaan haaleaa kahvia pahvimukista.

Vaikka budjetit pienenivät, nopeasta netistä seurasi monenlaista hyvää. Kun miksaukset toimittaa bändille/artistille, kukin jäsen voi kuunnella miksauksia niin monta kertaa kuin tahtoo, missä tahtoo ja millä laitteilla tahtoo. Vaikka 100 kertaa. (Niin kuin monet sanovat tekevänsä!)

Sitten vain komitea koolle ja lista miksausten muutostoiveista miksaajalle. Jos jotakin erityistä pulpahtaa pintaan, aina voi soitella ja keskustella.

Enää ei tarvitse sopia kellonaikoja, jolloin kaikki kokoontuvat ison miksauspöydän taakse kuuntelemaan ja tekemään lopullisia päätöksiä tässä ja nyt.

Valmistautuminen koitokseen

Olen koonnut tähän seuraavaksi sellaisia huomioita, jotka edesauttavat onnistuneen miksaussession syntyä. Lähestyn aihetta nimenomaan sen henkilön näkökulmasta, joka toimittaa raidat netin kautta miksattavaksi.

Monet artistit ja bändit äänittävät nykyisin itse levyjä omilla pajoillaan mitä moninaisimmissa ympäristöissä ja mitä erilaisimmilla laitteilla. Tämä on tuonut usein todella raikkaan tuulahduksen, vaikka joskus vähemmänkin raikkaita mahtuu mukaan.

Toimita miksaajalle pelkät moniraidat kokonaisen DAW session sijaan

Usein heti aluksi selvitetään, millä DAWilla bändin tai artistin äänityksiä tehdään. Pro Tools, Logic, Cubase, FL Studio, Reaper, GarageBand

Jos käytössä on sama DAW kuin miksaajalla, olisiko helpointa toimittaa biisien sessiot sellaisenaan? Oma havaintoni on, että ehdottomasti selkeitä ja yksinkertaisinta on toimittaa vain moniraidat, ei biisin DAW-sessiota.

Vaikka käytössä olisi sama DAW, riskejä mennä pieleen riittää. Onko sama versio, onko sessio siivottu ylimääräisistä raidoista ja fileista, onko mukana jotakin automaatiota jne.

Olen myös kokeillut sellaista, että bändi toimittaa kokonaisen session ja miksaa säästöjen toivossa biisit ”puoliväliin asti”. Näin miksaukseen ei kuluisi niin paljon aikaa ja syntyisi säästöä.

Tämä on osoittautunut riskialttiiksi: Aluksi voi huomata, että puolet plugareista ei ole samoja, ja nekin, jotka aukeavat, ovat ehkä säädetty ei-sopivalla tavalla miksaukseen nähden. Samoin automaatiot ja jotkin alustavat balanssit on joka tapauksessa käytävä yksitellen läpi ja säädettävä kohdilleen.

Aikaa palaa lopulta enemmän kuin, että aloittaisi puhtaalta pöydältä. Samalla miksaajan kapasiteettia ei ehkä saa hyödynnettyä kokonaan, jos jotkin asiat ovat ennalta sinetöityjä.

Etenkin jos osa raidoista tuleekin jostakin toisesta paikasta – esimerkiksi kosketinsoittaja toimittaa jälkikäteen vielä omia raitojaan – on paljon yksinkertaisempaa, että toimitetaan pelkkiä raitoja.

Mikä on sopiva formaatti?

Wave on turvallisin vaihtoehto, sillä ne aukeavat joka paikassa. Samoin kaikki bittisyydet näytteenottotaajuudet ovat toimitettaessa ok. Nämä kannattaa kuitenkin mainita miksaajalle varmuuden vuoksi, kun alkaa koostaa raitoja.

Klikkiraita (jos klikkiä on käytetty)

Itse pyydän aina toimittamaan myös klikkiraidan audiona, jos vain mahdollista. Vaikka tempo olisi tiedossa, käytännössä on ollut usein hyötyä siitä, että alkuperäinen klikki on mukana. Puhumattakaan, että jos biisin sisällä on tempovaihteluita, silloin on turvallisinta toimittaa myös audioraita klikistä.

Lähetä kaikki raidat samalla kertaa

Usein on niin, että äänityksiä tehdään samaan aikaan monessa eri paikassa. Jos esimerkiksi bändi asuu kovin hajallaan, on kätevää, että kaikki äänittelevät tahoillaan omien aikataulujensa puitteissa.

On kuitenkin tärkeätä, että moniraidat tulevat miksaajalle hyvässä järjestyksessä, ei tipoittain sieltä täältä. Tähän on ollut hyvä tapa sellainen, että yksi henkilö – bändin jäsen tai äänittäjä – kokoaa ensin kaikki raidat samaan nippuun ja toimittaa ne vasta sitten miksaajalle.

On myös esiintynyt sellaista, että osa bändistä ei edes tiedä, mitä raitoja kukin lähettää miksaajalle ja milloin.

Kyllä miksaajakin toki voi perata raitoja, mutta monet arvostavat sitä, että miksaajan palkkio menee itse miksaamiseen, eikä raitojen selvittelyyn.

Toki tilanteen mukaan miksaajalta tulee myös löytyä joustoa tässä. On aivan ymmärrettävää, että vaikka jonkin vierailijan kitarasoolo tulee vähän jälkijunassa muihin raitoihin nähden.

Koosta kukin editoitu raita koko biisin mittaiseksi tai niin pitkäksi kuin siinä on soittoa

On äärimmäisen tärkeää, että kaikki toimitettavat raidat alkavat keskenään samasta kohdasta: ovat siis synkassa keskenään. Jokainen raita koostetaan aivan DAW-session alusta yhdeksi ”pötköksi”. Näin kaikki raidat pysyvät synkassa keskenään, kun miksaaja avaa ne omalla DAWillaan.

Kirjoita raidan nimen eteen numero

Tämä on tärkeää muistaa. Kun raidan nimessä on numero mukana (01 kick, 02 snare, 03 tom…), niin raidat aukeavat oikeassa järjestyksessä. Muuten raidat aukeavat aakkosjärjestyksessä. Mikäli tätä ei tehdä, miksaajalla saattaa mennä paljon aikaa raitojen järjestelyyn. Mikäli biiseissä on raitoja esimerkiksi 75 ja miksattavia biisejä vaikkapa 11… Jos taas biisejä on yksi ja raitoja 30, tämä hoituu toki helposti.

Monoraidat monoiksi ja stereoraidat stereoksi

Kun ”vie” raitoja (export-toiminto), kannattaa kunkin raidan kohdalla määritellä, koostetaanko mono- vai stereoraitaa.

Periaatteessa ei ole ongelma, jos kaikki raidat tulevat stereona, mutta teettää melkoisesti lisää työtä, jos jokainen yksittäinen rumpu ja jokainen lauluraita tulee stereona, vaikka se sisältää monoääntä. Tällöin raidat pitää muuntaa miksauksen aluksi monoraidoiksi ja nimetä uudelleen. Ja jälleen, jos raitoja on 75 ja biisejä 11, niin aikaa palaa melko paljon.

Lisäksi – vaikka netti nopea onkin – lähetettäviä gigoja tulee helposti tuplamäärä, jos kaikki toimitetaan stereona. Jotkut edullisemman luokan DAWit saattavat exportoida raitoja
ainoastaan stereona. Tällöin on toki ok toimittaa kaikki stereona.

Pyri toimittamaan vain sellaisia raitoja, joita on tarkoitus käyttää

Joskus minulle on tullut esimerkiksi kitarasoolosta neljä erilaista versiota. Saatteessa on mainittu, että ”emme saaneet valittua parasta, valitse sinä”. Sitten kuuntelen kaikki neljä läpi muutaman kerran ja valitsen soolon numero 2. Kun bändi laitaa myöhemmin muutosehdotuksia miksaukseen, listalla on että ”meidän mielestämme soolo numero 4 olisi parempi…?#”!

Toki miksaaja voi valita ottojakin, mutta se ei varsinaisesti ole miksaamista vaan editointia.

Erikoisefektit ja plugareilla tehdyt “valmiit” soundit on hyvä printata myös audioksi

Jos äänityksissä tehdään soundeja plugareilla, esimerkiksi räjähdyksiä, kannattaa ne printata audioksi. Voi olla työlästä kuunnella biisin raakamiksausta ja koittaa jäljitellä jotakin pikkutarkasti rakennettua delayta tai muuta efektiä, jos täsmälleen samanlainen olisi saatava lopulliseen versioon. Tällöin paras tapa on toimittaa valmis äänityksissä tehty raita soundeineen.

Printtaa myös MIDIt audioksi

MIDIllä tehdyt synasoundit on myös hyvä printata audioksi niillä soundeilla, joilla on operoitu äänityksissä. Välillä tulee viestiä, että ”sulla varmaan on paremmat poikkihuilu-samplet siellä, käytetään niitä”.

On ymmärrettävää, että äänityksissä saattaa olla epävarmuutta siitä, mitkä soundit ovat riittävän hyviä ja mitkä eivät. Tässä hyvä tapa edetä on ollut se, että miksaukseen toimitetaan kaikki audiona ja jos ilmenee tarvetta, niin miksaaja voi pyytää tiettyjä raitoja MIDInä ja käyttää omia softa- tai rautasynia.

Pitääkö laulut virittää valmiiksi?

Tämän kysymyksen äärellä olen lähes viikoittain. Jos miksaaja miksaa – siis ei toimi tuottajana – olisi hyvä, että laulut olisivat vireen puolesta valmiit. Miksauksessa voi sitten vielä hienosäätää, jos tarvetta ilmenee.

Jos lauluissa on jotakin outoa, laitan aina heti viestiä tuottajalle, sillä laulut ovat niin tärkeät. Jokainen meistä on kuullut miksauksia, joissa miksaajalla tai tuottajalla on lähtenyt ”mopo käsistä” virittämisen suhteen. Tässä myös musiikkityylillä on vaikutusta.

Hyvä tapa on sellainen, että miksaukseen toimitetaan virittämätön ja viritetty päälauluraita. Lopullisen vireen merkityksen kuulee parhaiten, kun miksaus alkaa olla valmis.

Taustalauluista pyydän yleensä vain virittämättömät raidat. Ne saa yleensä pienellä kutittelulla toimimaan tulivat vireisinä tai eivät. Joskus tietty tulee taustalauluja, jotka eivät ole edes samassa sävellajissa, tällöin asia ratkaistaan sopivilla ”balanssisäädöillä”…

Kuuluuko re-amppaus miksaukseen?

Re-amppaus on kuuma puheenaihe tällä hetkellä. On paljon etua, jos kitaristi voi soitella kitaraosuuksia missä tahansa sisään ottamatta paineita soundista, vahvistimista, mikityksistä ynnä muusta. Tämä laskee paineita huomattavasti. Jokin plugari päälle ja menoksi.

Voi olla myös niin, että soundi on osa performassia ja usein hyvä soundi vaikuttaa soittoon ja soittaja syttyy soundista. Kannattaa myös muistaa, että pisimmälle päässeillä muusikoilla on yleensä oma jäljittelemätön soundinsa, joita ei voi synnyttää re-amppaamalla. Jimi Hendrix, Eddie van Halen, Edge jne.

Tässäkin musiikkityylillä on merkitystä. Esimerkiksi metallissa on aika helppo re-ampata kitaroita toisin kuin vaikkapa stonerissa, jossa peräkkäiset fuzzit kurittavat kaiutinkaappeja täysin jäljittelemätömällä tavalla.

Toimiva tapa on ollut sellainen, että jos re-ampaan, niin mukana on DI-raidan lisäksi toimitettu raita, jossa soundi on tehty niin hyväksi kuin on pystytty. Useimmiten tämä soundi kuulostaa myös miksaajan korvissa hyvältä. Soundeja voi tietty myös yhdistellä – re-ampattu soundi ja kitaristin oma soundi yhdessä.

Miten omat näkemykset sitten saadaan miksauksiin, jos ei olla itse mukana?

Kaikki lähtee luottamuksesta. On voitava luottaa siihen, että miksaaja ei ala deletoida raitoja tai ala lisäillä omia raitoja mukaan omien musiikillisten perversioiden tyydyttämiseksi.

Toisaalta hyvältä miksaajalta juuri edellytetäänkin sitä, että tämä tuo jotakin lisää kokonaisuuteen, mikä nostaa biisin uudelle tasolle.

Miten luottamusta sitten saadaan luotua?

Sitä saadaan kuuntelemalla, mitä bändi tai artisti itse ajattelee ja toivoo miksaukselta. Onko ehkä jotain mennyt pieleen aiemmin ja mitkä jutut ovat toivottavia ”tavaramerkkejä”.

On hyvä pitää bändi ajan tasalla siitä, missä mennään, vaikkei mitään valmista aina olisikaan lähettää kuunneltavaksi.

Miksaukseen ei kannata järjestää mitään liian isoja yllätyksiä ilman ennakkomainintaa, muuten tulee ongelmia. Ei esimerkiksi kannata deletoida kaikki synia ja todeta, että ”minun mielestäni teidän musaan ei sovi syntikoita”.

Miksaajan pitää kunnioittaa äänityksissä tehtyjä taiteellisia ratkaisuja, vaikkei aina itse pitäisikään niistä.

Diili

Olen itse tehnyt bändien kanssa aina diilin. Teen itsekseni ensin miksauksen valmiiksi isolla liekillä. Kokeilen kaikkea jännää, josko löytyisi jotakin erityistä, joka veisi biisiä eteenpäin.

Mutta samalla olen sopinut, että mikään mitä teen ei ole kiveen hakattu ja kaikkea voi vielä muuttaa, jos tuntuu että jokin ei toimi. Jotkut ihmiset ovat kokeilunhaluisia, toiset muutosvastaisia. Ja jos näkemykset menevät ristiin, sitten keskustellaan.

Monet miksauksen pienetkin yksityiskohdat ratkeavat, kun niitä peilataan esimerkiksi kokonaisuutta vasten, siis kaikkia muita biisejä vasten. Toinen hyvä keino on ottaa hieman aikaa väliin ja sulatella ratkaisuja.

Aina ratkaisu on löytynyt ilman riitelyä, kun egot jätetään sivuun.

Tällä tavalla miksaaja saa täyden työrauhan ja voi kokeilla ja ideoida rauhassa. Samalla bändi voi nukkua yönsä rauhassa ilman pelkoa, että heidät jyrätään. Vaikka olisi maailman paras miksaaja, se on kuitenkin bändin levy!

Kirjoittanut: Hiili Hiilesmaa
www.hiilihiilesmaa.com

Lue myös

Julkaistu: 9.10.2018