Vipuvoimaa

Jussi Jaakonaho: Mihin tuottajaa tarvitaan? Osa 2/3: Tuottaminen on valintoja

Tervomaa
Jonna Tervomaan “Parempi loppu” – albumin sessioista.

Edellisessä osassa kerroin siitä, miten tuottajan työnkuva on vuosien saatossa muuttunut. Musiikkityyleistä tai päivän soundista riippumatta tietyt asiat ovat tuottajan näkökulmasta säilyneet samoina. Osa niistä on käytännön tekemisen kannalta ytimessä.

Tuottaja kokoaa joukkueen

Yhdestä keskeisimmistä tuottajan tehtävistä voidaan tässä käyttää elokuva-alalta tuttua termiä casting: minkälaisen ryhmän ihmisiä tuottaja kerää ympärilleen mitäkin projektia tekemään.

Joskus levy-yhtiön A&R-henkilö voi olla vahvasti tekemässä tätä castingia, mutta usein vähintäänkin osa siitä jää tuottajan kontolle. Onnistunut casting tekee levyn onnistumisen epäonnistumista todennäköisemmäksi.

Riippuen projektista castingin laajuus vaihtelee. Jos tuotettavana on bändi vakituisella kokoonpanolla, tuottajan tehtäväksi jää enää valita ehkä äänittäjä, miksaaja, studio ja masteroija. Jos taas kyseessä on sooloartisti, joka ei välttämättä tee omaa biisimateriaaliaan, kyseessä on jo aivan eri luokan värväysoperaatio. Tämä on hyvin omanlaisensa ammattitaidon osa-alue, jossa oikeastaan mikään muu ei auta kuin kokemus. Eikä kokemusta saa ilman epäonnistumisiakin.

Itse olen oppinut, että joukko superyksilöitä ei välttämättä muodosta parasta joukkuetta. Helposti voisi vaikkapa ajatella, että Hämähäkkimies, Teräsmies, Lepakkomies ja Mustanaamio olisi voittamaton joukkue. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Kyse on ihmisten välisistä kemioista, ominaisuuksien ja lahjakkuuksien yhteensopivuuksista.

Tässä päästään toiseen mielestäni pysyvään tuottajataitoon, joka pitää sisällään jonkinlaista psykologista silmää ja kykyä tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien kanssa. Tuottajan työssä törmää jatkuvasti uusiin muusikoihin, äänittäjiin, biisintekijöihin ja niin edelleen. Hyvä tuottaja kykenee näkemään, mitkä kombinaatiot saattavat sisältää potentiaalia.

Itse kokosin joitain vuosia sitten ex-TikTak-solisti Petran ensimmäiselle sooloalbumille aivan timanttisen kovan rockbändin, jonka jäsenet eivät olleet koskaan aikaisemmin soittaneet yhdessä. Kitarassa Mikko Virta, bassossa Jape Karjalainen ja rummuissa Kelly Ketonen. Bändi toimi aivan loistavasti.

Itse levy puolestaan painui unholaan viimeistään ilmestyttyään, enkä ryhdy tässä arvioimaan muita aspekteja kuin bändin laatua. Joka toki on vain yksi osatekijä äänitteenteon monisyisessä kokonaisuudessa.

Tuottaja valitsee materiaalin

Yksi tärkeimmistä tuottajan tehtävistä on levytettävän materiaalin valitseminen ja työstäminen. Olen ollut tuottamassa albumikokonaisuutta, jossa tarjolla oli jopa 150 biisiä. On päivänselvää, että niistä voitaisi tehdä monenlaisia kokonaisuuksia. Toki tuollaisessa määrässä biisejä suurin osa on laatusyistä heivattavissa saman tien. Mutta vaikkapa tuottamani Ismo Alangon ”Maailmanlopun sushibaari” -albumille oli tarjolla yli 40 kappaletta. Jonkun muun tuottajan valinnat ja painotukset olisivat saattaneet olla radikaalistikin erilaisia, vaikka valinnat toki artistin kanssa tehtiinkin.

Joka tapauksessa tuollaisen materiaalimäärän äärellä todella keskeisiä ratkaisuja lopputuloksen suhteen ovat nimenomaan nuo biisivalinnat. Ne samalla ohjaavat myöhempää taiteellista työtä huomattavasti.

Kyseiselle Alangon levylle valitsin omat ehdokkaani aivan puhtaasti laatukriteerein; omasta mielestäni parhaat biisit. Teimme Ismon kanssa demoista omat top 20 -suosikkimme ja vertailimme listoja. Studioon pääsi 18 biisiä, joista levyn lopulliset 13 kappaletta prosessin aikana valikoituivat. Levy-yhtiön edustus karsi muutaman tuottajan ja artistin mukaan haluaman kipaleen vielä loppumetreillä. Jälkikäteen toki ärsyttää myöntää, että he olivat oikeassa!

Esimerkiksi pois jäänyt ”Löysät päivät” oli pitkään Ismolla ja minulla mielessä levyn avausbiisiksi. Tuolla levyllä punaista lankaa suorastaan välteltiin ja mahdollista sillisalaatin makua pidettiin toivottavana.

Joka tapauksessa levy kuulostaa tietysti vahvasti tekijänsä työltä. Itse olen huomannut, että vahvoilla artisteilla se punainen lanka punoutuu kuin itsestään, siitä ei tarvitse niin pedantisti murehtia. Pitää antaa sattumille mahdollisuus.

Ajatuksena tällä levyllä oli koota samalle albumille mahdollisimman monia Ismon harjoittamia tyylilajeja. Itse tahdoin välttää kaikella tavalla liian tietoista tyylipoliisimaista tuotantotapaa. Roiskittiin rennosti menemään ja katsottiin, mitä tapahtuu. Jos jokin kappale ei ruvennut toimimaan, siitä ei jaksettu stressata. Sitten taas ihan luvalla sanoen renkutuksenomainen ”Itara kitara” otettiin mukaan, koska siinä on ns. hyvä meininki.

Kun tehdään albumikokonaisuutta, kaikenlaiset tunnelmat voivat olla tarpeen kokonaisuutta kasattaessa. Jokaisen biisin ei tarvitse olla sävel- ja sanataiteen absoluuttinen monumentti.

Tuottaja tekee tuhansia pieniä valintoja

Tuottajan työ on castingin ja materiaalivalintojen jälkeenkin pääsääntöisesti laaja spektri erilaisia konkreettisia valintoja. Valintojen kirjoa rajaavat niin potentiaaliset mahdollisuudet kuin rajoitteetkin.

Minkälaisten valintojen äärellä sitten konkreettisesti pyöritään? Varsinaisen materiaalin suhteen valitaan esimerkiksi biisin tempo, sävellaji ja instrumentaatio. Valitaan käytettävät soundit, tallennustavat ja -paikat, soitetut otot… Käytännössä kaikki ratkaisut kulkevat tuottajan näkemyksen läpi.

Itse tunnun suosivan usein jälkikäteen ajateltuna liian hitaita tempoja. En tiedä, koetanko pitää itseni rauhallisena studiossa, vai mistä on kyse. Esimerkiksi Jonna Tervomaan ”Parempi loppu” -albumin avausraita ”Regina Linnanheimo” kuulostaa omiin korviini tänä päivänä lähes käsittämättömän hitaalta.

Iso osa tuottamisesta on painimista ”niin hyvä kuin mahdollista” vs. ”tarpeeksi hyvä” -mittelön äärellä, ilmeisimmillään juuri materiaalin tai soittosuoritteiden suhteen. Muusikko tai artisti saattaa joskus kokea, ettei tuottaja välttämättä ole ”tehnyt juuri mitään”. Vaikka tuottajan kautta on kulkenut kaikki nuo konkreettiset valinnat.

Loppujen lopuksi tuottajan kuultavan työjäljen määrittävätkin ne sadat tai tuhannet valinnat, joita äänitteen tekoprosessin varrella tehdään.

Kirjoittaja on tuottanut äänitteitä ammattimaisesti kohta 20 vuotta.

Jussi Jaakonahon kotisivut: www.jussijaakonaho.com


Blogissa mainittuja albumeja Spotifyssa:

Lue myös

Jätä kommentti