Vipuvoimaa

Kymmenen kysymystä lyriikasta: Tuomas Holopainen

Tuomas_Holopainen
Kuva: Ville Akseli Juurikkala

Kymmenen kysymystä lyriikasta – sarjassa tutustutaan sanoittajien metodeihin, inspiraation lähteisiin sekä sanoittamisen haasteisiin. Sarjan ensimmäisessä osassa kysymyksiin vastasi Nightwishin kosketinsoittaja-säveltäjä-sanoittaja Tuomas Holopainen.

Aloitatko tekstin tekemisen aina samalla tavoin vai vaihteleeko se? Kirjoitatko esimerkiksi kertosäkeet aina ensin?

Se vaihtelee suuresti. Olennaisinta on, että ennen biisin kirjoittamisen aloittamista miula on kappaleen tarina selkeästi mielessä. Miula kirjoittaminen ei koskaan mene ”jammailupohjalta” (”onpas hyvän kuuloinen riffi/melodia, mistäköhän tämä voisi kertoa…”). Ensin aihe, sitten musiikki, lopuksi lyriikat.

Sanoituksissa itsessään joskus kertosäkeet tulevat ensin, joskus säkeistöt, siihen ei sinänsä ole erityistä logiikkaa. Melko usein mielessä pyörii takiaisen lailla joku iskulause, jonka ympärille on inspiroivaa rakentaa (kerto)säe. Esim. Wish I Had An Angel / Bye Bye Beautiful / We Are The Edema Ruh / Your Is An Empty Hope / Endless Forms Most Beautiful jne.

Missä vaiheessa jonkun tietyn kappaleen valmistumista aloitat lyriikan teon? Pitääkö musiikin olla ensin täysin valmiiksi sävelletty?

Kyllä se miula usein juuri noin menee. Kuten äsken mainitsin, joskus ennen musiikkia saattaa olla tietty iskulause, johon on helppo säveltää musa, mutta yleensä lyriikat ovat prosessin viimeinen vaihe.

Miten paljon käytät symboliikkaa lyriikassasi? Onko se sinun teksteissäsi tärkeä elementti?

Hyvin tärkeää. Hyvä lyriikka ei paljasta heti liikaa mutta ei myöskään ole itsetarkoituksellisen kryptinen. Halusin esimerkiksi tehdä rakkauslaulun uudelle levyllemme (”Alpenglow”) mutta löytää täysin uuden kulman kertoa se. Maailmassa on tarpeeksi Bon Jovin ”Always” – kammotuksia. 99 % maailman biiseistä kertoo samoista universaaleista teemoista; rakkaudesta, kuolemasta, kaipuusta, elämän haasteista, ihmetyksestä… Tärkein juju on löytää uusia reittejä tuoda nuo tarinat ja tunteet musiikkiin.

Miten olet kehittynyt lyriikankirjoittajana? Mitä asioita olet oppinut tekstin tekemisestä?

Tietty yliyrittäminen ja turhan komealta kalskahtavien sanojen käyttö lyriikoissani on jäänyt vähemmälle. Kaikkein tärkein oivallus on tapahtunut fonetiikassa. Aikoinaan kirjoitin lyriikat ajattelematta sen enempää, mitkä vokaalit saattaisivat olla haastavia laulaa korkealta tai miten paljon s-kirjaimia on kertosäkeessä. Floorin kanssa paneuduimme hyvinkin tarkasti näihin yksityiskohtiin Endless Forms Most Beautifulilla, ja hänen vinkkinsä laulajan näkökulmasta oli suuri apu siihen, miten sanoitukset saadaan kuulostamaan luonnollisemmalta laulettuna.

Mistä saat ideasi teksteihin?

Ympäröivästä maailmasta, luonnon ja kosmoksen ihmeistä, omista kokemuksista, inspiroivista tarinoista, faktasta ja fiktiosta. Kun koen jonkin asian vahvasti, oli se sitten henkilökohtainen rakkauselämä, bändin sisäiset koettelemukset, Amerikan intiaanien kohtalo, fantasiatarina, läheisen kuolema, tähtitaivas tai evoluutio, se tunne tunkeutuu ihon alle valtavaksi kutinaksi, eikä lähde sieltä pois ennen kuin sen suoltaa sanoiksi ja musiikiksi.

Millainen on hyvä teksti mielestäsi?

Sellainen, joka herättää mielenkiinnon ensi lukemalta / kuulemalta, mutta joka kenties lopullisesti avautuu vasta kymmenien kuuntelukertojen jälkeen. Oivaltava, koskettava ja joskus moniselitteinenkin. Esim.: Metallican ”One”, Blackin ”Wonderful Life”, Leevi & The Leavingsin ”Pohjoisen taivaan alla”, muutamia mainitakseni.

Ketä tekstittäjää ihailet?

My Dying Briden Aaron Stainthorpea, James Hetfieldiä, Gösta Sundqvistia.

Miten tärkeänä pidät lyriikan muotopuolta? Esimerkiksi, että kaikki rivit rimmaavat täydellisesti.

Liika rimmaaminen on sietämätöntä ja antaa usein biisille koomisia piirteitä. Tämä on ihan tyylitajukysymys, jonka oppii yrityksen ja erheen kautta. Riimit ovat tietty mainio tehokeino sopivasti käytettynä.

Mikä lyriikan kirjoittamisessa on mielestäsi haastavinta?

Haastavinta on saada teksti rullaamaan vokalistin suuhun siten, että se kuulostaa yhtäaikaa uskottavalta tarinankerronnalta, mutta myös foneettisesti kauniilta ja pakottamattomalta. Joskus äärimmäisen kaunis runo paperilla on mahdoton muuttaa sujuvaksi laulannaksi.

Suomen kieli on myös tolkuttoman haastavaa verrattuna englantiin, miule henkilökohtaisesti siis. Se on myös kiehtova haaste, johon olisi mukava pureutua enemmän tulevaisuudessa.

Minkä neuvon antaisit aloittelevalle lyriikan tekijälle?

Kirjoita mistä tiedät ja mitä tunnet. Ilman voimakasta inspiraatiota ja tunnetilaa ei kannata lähteä kirjoittamaan mitään. Ja kuten mainitsin, yritä aina löytää joku uusi lähestymistapa kerrottavalle tarinalle. Ja kun olet omasta mielestäsi tekstin kanssa valmis, haasta vielä jokaikinen kirjoittamasi lause. Lopuksi kysy mielipiteitä muilta avoimin mielin ja vastaanottavasti, mutta pidä silti pääsi 🙂 Tsemppiä!

-Tuomas

www.tuomas-holopainen.com
www.nightwish.com

Kysymykset laatinut Toni Nevanpää

Lue lisää

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Jätä kommentti