Vipuvoimaa

Kymmenen kysymystä lyriikasta: Iisa Pykäri

iisa-pykari
Kuva Iiris Heikka

Tässä haastattelusarjassa tutustutaan sanoittajien metodeihin, inspiraation lähteisiin sekä sanoittamisen haasteisiin. Kolmannessa osassa kokemuksistaan kertoo Iisa Pykäri. Hän aloitti sanoittajanuransa Regina-yhtyeen laulajana ja esiintyy sooloartistina nimellä Iisa. HMC Publishingin housewriterina hän on kirjoittanut lyriikoita muun muassa Paula Koivuniemelle, Kaija Koolle ja Janna Hurmerinnalle.

Aloitatko tekstin tekemisen aina samalla tavoin vai vaihteleeko se? Kirjoitatko esimerkiksi kertosäkeet aina ensin?

Aloitan mistä milloinkin. Useimmiten taidan aloittaa ihan ensimmäisestä säkeestä. Kertosäkeet ovat keskimäärin haastavampia mulle.

Missä vaiheessa jonkin tietyn kappaleen valmistumista aloitat lyriikan teon? Pitääkö musiikin olla ensin täysin valmiiksi sävelletty?

Kirjoitan sekä valmiiseen melodiaan että ihan pelkiltään, blankoa tekstiä.

Miten paljon käytät symboliikkaa lyriikassasi? Onko se sinun teksteissäsi tärkeä elementti?

Käytän sitä enemmän kuin tajuankaan. Symboliikkani on tosin aika epäkryptistä ja helposti avautuvaa. Tykkään siitä, että teksti aukeaa ilman sanakirjaa tai ilman kymmeniä kuunteluja. Samalla tosin tykkään myös tekstin monitasoisuudesta: että siitä saattaa avautua kuulijalle eri kerroksia tilanteesta tai mielentilasta riippuen.

Miten olet kehittynyt lyriikankirjoittajana? Mitä asioita olet oppinut tekstin tekemisestä?

Teksteissäni on tarkempi fokus, ja niistä on tullut rohkeampia. Kirjoitan suoraan kipupisteistäni miettimättä esimerkiksi sitä, tulenko paljastaneeksi liikaa sisäisestä maailmastani. En halua käydä ollenkaan sen kaltaista dialogia kirjoittaessani. Jos tekstin omakohtaisuus – tai mahdollinen omakohtaiseksi tulkittavuus – hirvittää, se on minusta hyvä merkki.

Mistä saat ideasi teksteihin?

Eletystä elämästä, kirjoista, leffoista. Kirjoitan paljon suoraan omasta elämästäni, mutta ei kaiken kirjoittamani ole välttämättä tarvinnut tapahtua mulle itselleni. Empatia ja eläytymiskyky auttavat kirjoitustyössä: eläydyn kokonaisvaltaisesti kirjoittaessani, enkä kirjoita sellaisesta aiheesta, jota en osaa ottaa omiin nahkoihini.

Millainen on mielestäsi hyvä teksti?

Mielestäni hyvä teksti on rohkea. Rohkea teksti taas on avoin ja paljas – sellainen, joka antaa myös vastauksia, eikä piiloudu pelkästään kysymysten ja liian väljän monitulkintaisuuden taa. Hyvä teksti on sisällöllisesti aika ladattu eikä nojaile täytesanoihin.

Ketä tekstittäjää ihailet?

Mariskaa ja Paula Vesalaa nyt ainakin. Putro on kirjoittanut ihania juttuja myös, ja Timo Kiiskinen on taitava. Suomessa piisaa lahjakkaita sanoittajia.

Miten tärkeänä pidät lyriikan muotopuolta? Esimerkiksi, että kaikki rivit rimmaavat täydellisesti.

En pidä sitä hirveän tärkeänä. Aika paljon itse automaattisesti kirjoitan keskenään rimmaavia laineja, mutta pyrin myös aktiivisesti rikkomaan harmoniaa. Mielestäni poplyriikka saa elää ja kukkia muodoltaan vapaasti: niin sanotusti muodollisesti pätevän laululyriikan kirjoittamisessa ei toki ole mitään pahaa tai väärää, mutta uudistuminen ja uudistaminen syntyy mielestäni luovemman lähestymisen ja anarkian kautta.

Mikä lyriikan kirjoittamisessa on mielestäsi haastavinta?

Se, että on oikeasti sanottavaa. Jos tekstiin suhtautuu ylimielisesti – ”mä nyt vaan kirjoitan tähän jotain, kyllähän tätä tekstiä tässä syntyy” – niin muodon takaa ei välttämättä enää löydy paljoa varsinaista dataa. Muodollisesti näppäräkin teksti väljähtyy silloin nopeasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hyvän tekstin tekemiseen tarvitsee kuluttaa hirveästi aikaa. Parhaat tekstit tulevat usein kirjoittajasta ulos valmiiksi annettuina ja nopeasti.

Minkä neuvon antaisit aloittelevalle lyriikan tekijälle?

Kirjoita paljon. Kirjoita kaikenlaista, vapaasti ja kritiikittömästi. Vain sitä kautta oma sanottava ja tyyli alkaa muotoutua. Ota rutiiniksi tallentaa muistivihkoon tai puhelimeen yksittäisiä sanoja, lauseita tai tekstin aiheita aina, kun niitä tupsahtaa mieleen. Tee muistiinpanoja sensuroimatta.
Luetuta välillä tekstejäsi jollakin luottotyypillä, ja ennen kuin päätät viis veisata saamastasi palautteesta, pohdi voisiko siitä ottaa jollain tavalla opikseen.

Vanha tuttu ”kill your darlings” on kirjoittajan klassikkoneuvo: omista neronleimauksista pitää osata luopua silloin, kun ne eivät enää palvele kokonaisuutta.

Lue myös edelliset osat

 

Jätä kommentti