Vipuvoimaa

Kuinka saada näkyvyyttä printtimediassa?

Musiikkilehdillä (Suomessa Inferno, Rumba, Soundi, Sue) on perinteisesti ollut ns. tastemakerin rooli. Niillä on pieni levikki, mutta ne luovat ilmiöitä, joista myös valtamedia kiinnostuu.

Vaikka musiikkilehdissä julkaistut artikkelit eivät tavoita suuria massoja, niiden lukijat ovat musiikin suurkuluttajia. Vuonna 2012 Musiikkituottajat ry:n jäsenyhtiöt myivät Suomessa 4,7 miljoonaa fyysistä äänitettä, joten keskivertokansalainen ostaa noin yhden äänitteen vuodessa. Samana vuonna Pop Median lukijatutkimuksen mukaan Rumban lukijat ostivat vuodessa keskimäärin 35 fyysistä äänitettä ja Infernon 31 äänitettä.

Saman tutkimuksen mukaan Rumban lukijoista 83,7 prosenttia käy keikoilla vähintään kerran kuussa. Musiikkilehdet ovat siis hyvä väline saavuttaa ihmisiä, joilla on vahva tunneside musiikkiin.

Printtimedia on sidottu lehtien ilmestymisaikatauluun. Se kannattaa ottaa huomioon, kun miettii markkinointiaikataulua. Jokaisen lehden verkkosivuilla on mediakortti, josta löytyy sen aineisto- ja julkaisupäivät. Lehtien sisältöjä suunnitellaan useita numeroita eteenpäin, joten juttutarjousta saa harvoin läpi, jos siitä kertoo viikkoa ennen aineistopäivää.

Nopeassa uutisoinnissa musiikkilehtien verkkosivut palvelevat paremmin kuin printtimedia. Verkkotoimitukset pyörivät pienillä budjeteilla. Sen vuoksi ne ovat kiitollisia ilmaisesta sisällöstä, kuten bändien itse kirjoittamista kiertueblogeista.

Ilmestymisaikataulut kannattaa ottaa huomioon myös arvostelukappaleita lähettäessä. Niiden tulee olla toimituksessa hyvissä ajoin ennen sen numeron aineistopäivää, joka ilmestyy mahdollisimman lähellä levyn julkaisua. Fyysisten arvostelukappaleiden lisäksi levy kannattaa lähettää digitaalisena lataamalla biisitiedostot esimerkiksi piilotetun SoundCloud-linkin taakse tai Dropboxiin. Älä unohda liittää mukaan tekijä- ja biisitietoja sekä kansikuvaa.

Edellisten kappaleiden puhe suunnitelmallisuudesta koskee myös printtimediaa. Kun bändisi on demotasolla, lähesty musiikkilehtien demopalstoja. Kun bändisi on herättänyt kiinnostusta kotipaikkakunnallasi ja olette saaneet buukattua keikan, lähesty paikallisia lehtiä. Pidä kaiken aikaa leikekirjaa. Kerää talteen pienetkin bändistäsi kirjoitetut arvostelut ja jutut sekä lehdissä että verkossa. Käytä niistä poimittuja sitaatteja referensseinä aina kun lähestyt uusia mediakontakteja.

Kannattaa myös tutustua lehtiin, joille tarjoaa juttuja. Esimerkiksi Rumbassa Kiitorata-palsta on omistettu kiinnostusta herättäneille artisteille/bändeille, jotka eivät ole vielä julkaisseet debyyttialbumia. Nousussa-palstalla taas esitellään debyyttialbuminsa julkaisevia bändejä. Ajankohta-palstalla kerrotaan ajankohtaisista ilmiöistä ja Nisse M raportoi popparien sekoiluista.

Samalla lailla palstansa jakavat muutkin lehdet. Niiden toimituksiin tulee viikoittain lukemattomia tuntemattomien bändien levyjä, tiedotteita ja haastattelutarjouksia. Jos mietit, mikä palsta on otollisin ajankohtaiselle asiallesi sekä osaat räätälöidä juttutarjouksesi sen mukaan ja osoittaa sen oikealle ihmiselle, todennäköisyys päätyä tarkempaan käsittelyyn on suurempi.

Lopuksi: muista, että paperi ei soi. Siksi painetussa sanassa tärkeintä ei ole itse musiikki vaan sen ympärillä olevat ilmiöt, kiinnostavat henkilöhahmot ja kiehtovat tarinat. Kun niillä saa herätettyä lukijan kiinnostuksen, hän voi kiinnostua myös musiikista.

Printtimedian kymmenen käskyä

1. Keikkaile. Kun myyt medialle bändiäsi, et myy vain bändiäsi vaan yleisönne ja sen ympärillä olevia ilmiöitä. Mitä omistautuneempi fanijoukko teillä on, sitä kiinnostavampia olette median silmissä. ”Jos teette sata keikkaa, bändillenne on pakko tapahtua jotain, ellei se ole ihan paska”, sanoi erään ulkomailla menestyneen suomalaisyhtyeen jäsen. Musiikki ei herää henkiin treenikämpällä vaan yleisön edessä.

2. Käytä referenssejä. Kumpi kuulostaa kiinnostavammalta: ”bändin maine on levinnyt sosiaalisessa mediassa” vai ”Kauko Röyhkä kehui Facebookissa bändin debyyttiä vuoden parhaaksi levyksi”? Jos olet tehnyt levyn nimekkään tuottajan kanssa, pyydä häneltä kommentti, jota voit käyttää tiedotteissa. Jos esiinnyt showcase-tapahtumassa, hanki osallistujien sähköpostiosoitteet ja kutsu heidät keikallenne. Keikan jälkeen kysy heiltä kommentteja, joita voi myöhemmin siteerata tiedotteissa. Kerää talteen kaikki, mitä sinusta tai bändistäsi on kirjoitettu. Silloin sinun ei tarvitse kehua bändiäsi itse vaan joku muu tekee sen puolestasi. Se on aina uskottavampaa.

3. Lokeroi itsesi tavalla, joka houkuttelee myös avaamaan sen lokeron. Ennen kuin HIM keksi termin ”love metal”, he kutsuivat musiikkiaan ”Dingo Borgiriksi”. Mariska antoi toisen tulemisensa musiikkityylille nimen ”asenneiskelmä” ja Rytmihäiriö tunnetaan ”surmacore”-yhtyeenä. Opettele siis vastaamaan kysymykseen ”millaista musiikkia soitatte” niin, että se herättää kiinnostuksen.

4. Skeneydy. Media rakastaa ilmiöjuttuja. Puhutaan sitten 80-luvun manserockista, 90-luvun Seattlesta, vuosituhannen taitteen Scandinavian action rock -skenestä, Palm Desertin stonerbändeistä, Olarin räppäreistä tai Lappeenrannan Kotiteollisuus–Mokoma–Stam1na-kolmikosta, kaikki ovat keränneet ilmiöinä laajempaa huomiota kuin yksittäiset bändit olisivat saaneet. Pidä yhteyttä samanhenkisiin bändeihin, järjestäkää kimppakeikkoja, vinkatkaa toisistanne toimittajille ja faneillenne. Fanikuntanne yhdistyvät ja kaikki voittavat.

5. Toimittaja haluaa kuunnella, kun puhut itsestäsi, omista tekemisistäsi ja henkilökohtaisista asioistasi. Hän ei silti ole ystävä eikä terapeutti. Hänen tehtävänsä on kirjoittaa lehden kohderyhmää kiinnostava juttu, mikä ei ole aina sama asia kuin sinun toiveesi jutun sisällöstä. Sinulla on oikeus tarkistaa sitaattisi asiavirheiden varalta ennen julkaisua. Käytä sitä hyväksesi, mutta jutun näkökulmaan tai toimittajan mielipiteisiin et voi jälkikäteen vaikuttaa.

6. ”Haluutsä totuuden vai niin että se kuulostaa nastalta?” väitetään Andy McCoyn tokaisseen. Jos sinulla on pokkaa värittää tarinoita, laittaa lapinlisää tai Maj Karman tyyliin selitellä levyn viivästymistä sillä, että koira söi kovalevyn, anna mennä. Kunhan vain muistat, että jos jäät kiinni muunnellusta totuudesta, sinulla on vielä parempi selitys valmiina.

7. Tekniset yksityiskohdat studiosessioista voivat tuntua sinusta tärkeältä asialta, kun levynteko on vielä päällimmäisenä mielessä, mutta harva lukija jaksaa niistä kiinnostua. Älä käytä kallisarvoista palstatilaa siihen vaan kerro mieluummin anekdootteja ja tarinoita, jotka jäävät ihmisten mieliin. Jos haluat kertoa, mistä efekteistä maaginen särösoundisi on peräisin, perusta kotisivuillesi studiopäiväkirja.

8. Lue, kuuntele ja katso muiden artistien haastatteluja. Analysoi, mikä niissä on kiinnostavaa, ja ota oppia. Aloita vaikkapa tästä: http://youtu.be/ArdEYp5ciMo

9. Vaikka bändisi olisi miten demokraattinen yksikkö, kaikkien ei kannata osallistua samaan haastatteluun. Valitkaa keskuudestanne puhemies tai -nainen, joka antaa bändille kasvot. Hänen rinnalleen voitte ottaa vaihtuvan aisaparin eri haastatteluihin. On helpompi luoda yhdestä hahmosta kiinnostava kuin esitellä viisi tuntematonta ihmistä. Haastattelu ei ole paneelikeskustelu eikä siinä voi jakaa tasapuolisesti puheenvuoroja. Usein tuppisuuna istuvat jäsenet sortuvat höhöttelemään keskenään tai heittelemään inside-juttuja toisilleen. Jos ne painetaan paperille, se on varmin tapa antaa bändistänne idioottimainen kuva.

10. Ota löysin rantein, älä jännitä. Kun sinua haastatellaan, saat puhua vain itsestäsi ja musiikista. Tiedät niistä aiheista enemmän kuin kukaan muu. Mikä voisi olla helpompaa? Jos toimittaja ei ole tehnyt taustatyötä ja kyselee tyhmiä, älä vastaa olemalla ylimielinen. Käännä se eduksesi: silloin voit ohjailla haastattelua haluamaasi suuntaan. Katja Ståhl opasti Ville Valoa HIMin uran alkumetreillä sanomalla, että älä vastaa siihen, mitä kysytään, vaan sano, mitä haluat kertoa. Jos osaat tehdä sen taitavasti, olet vahvoilla.

Kirjoittanut Janne Flinkkilä (entinen Rumban toimituspäällikkö ja Ylioppilaslehden toimitussihteeri, freelancer: mm. Image, HS/Nyt, IS, M&M, Hymy)

 

Jätä kommentti