Vipuvoimaa

Keikkamyyjä artistin yhteistyökumppanina

Keikkamyyjä eli agentti on Suomessa usein artistin tärkein yhteistyökumppani.

Mihin tämä väite perustuu?

Agentin tehtäväkenttä on usein pelkkää keikkamyyntiä laajempi. Kotimaanmarkkinat ovat niin pienet, että managerin palkkaaminen on harvoille mahdollista. Varsinkaan nousevan artistin tulovirroista ei riitä tarpeeksi jaettavaa, jotta erillisen managerin kannattaisi toimia täysipainoisesti artistin uran edistämiseksi. Siksi agentin rooliin voi kuulua myös artistin konsultointi urasuunnittelussa ja muiden yhteistyökumppanien löytämisessä.

Agentti on tärkeä yhteistyökumppani myös siksi, että keikkailulla on merkittävä rooli artistin uran edistämisessä. Keikkailu on nousevalle artistille tehokas tapa kasvattaa ja sitouttaa fanikuntaa sekä saada medianäkyvyyttä. Se vauhdittaa suoraan myös levymyyntiä, sillä ne voivat nykyisin käydä keikoilla jopa paremmin kaupaksi kuin levyliikkeistä. Myös bändipaidoista ja muista oheistuotteista suurin osa myydään keikoilla.

Koska kannattaa pestata keikkamyyjä?

Uran alkuvaiheessa artistin on luontevinta myydä itse omia keikkojaan. Yhtyeiden sisäisessä työnjaossa keikkojen myynti menee usein yhden jäsenen kontolle. Jossain vaiheessa eteen voi tulla tilanne, jossa oma aika, resurssit ja motivaatio eivät enää riitä. Silloin keikkamyynnin ulkoistaminen on oikea ratkaisu.

Jos asiaa katsoo agentin näkökulmasta, missä vaiheessa hänen kannattaa ottaa artisti keikkamyyntiin? Fullsteam Agencyn Toni Ritonen sanoo, että ensinnäkin artistille tulee jo olla jonkintasoista kysyntää. Sen on pitänyt jo hankkia ympärilleen kiinnostunutta fanikuntaa.

”Artistin täytyy olla valmis ulkoisesti ja ennen kaikkea sisällöllisesti. Mielellään tiedossa on tuleva julkaisu, joka jaellaan ja promotaan järkevästi. Varmimmin agentti innostuu bändistä, kun hän näkee sen keikalla, huomaa että jengi diggaa ja aistii, että ympärillä on sellainen nosteen humu”, Ritonen sanoo.

Tärkeintä sopivan agentin etsimisessä on ottaa selvää, mitä muita artisteja hän myy. Ei ole niinkään tärkeää, mikä on ohjelmatoimisto vaan kuka on myyjä.

”Jos myyjän rosterissa on 45 nimeä, joista puolet on isoja kansansuosikkeja, pienelle juuri debyyttiään julkaisevalle bändille ei välttämättä paljon korvaa lotkauteta. Silloin parempi valinta on nuori ja innokas agentti, jolla on aikaa puskea bändiä eteenpäin”, Ritonen sanoo.

Kattava listaus ja keskustelua Suomen keikkapaikoista löytyy Muusikoiden.netistä.

Oikea julkaisuajankohta helpottaa keikkamyyntiä

Ellei artistilla ole levy-yhtiötä ja agentti itse uskoo sen mahdollisuuksiin, hän voi auttaa yhteistyökumppanien etsimisessä. Hän voi myös neuvoa, mikä olisi paras ajankohta levyn julkaisemiselle.

Esimerkiksi debyyttialbuminsa julkaisevan, marginaalisempaa musiikkia soittavan artistin levy kannattaa julkaista vilkkaimpien sesonkien ulkopuolella. Silloin mediassa on enemmän tilaa, jolloin nousevakin artisti voi saada enemmän näkyvyyttä. Sama pätee keikkamyyntiin.

”Tammi–helmi–maaliskuulle saa paljon helpommin keikkoja kuin jos julkaisee levyn maaliskuun sumaan ja yrittää keikkailla huhtikuussa. Sama pätee loppuvuoteen, jolloin loka–marraskuu on täynnä isoja joulumarkkinoille tähdättyjä julkaisuja”, Ritonen sanoo.

Kun agentti tietää hyvissä ajoin, milloin artistin levy julkaistaan, hän voi nostaa sen ennakkonäkyvyyttä. Ritosen mukaan hyvä keino on esimerkiksi hankkia keikkoja isomman koti- tai ulkomaisen esiintyjän lämmittelijänä, jolloin yleisö ja media ovat jo tietoisia artistista, kun levy julkaistaan.

”Lämmittelykeikat ovat hyvä tapa saavuttaa isompaa yleisöä silloin, kun artisti ei vielä itse sitä vedä. Jossain vaiheessa niiden tekeminen kannattaa kuitenkin lopettaa, ettei artisti profiloidu ikuiseksi lämppäriksi vaan alkaa elää omillaan.”

Median ja keikkajärjestäjien eli promoottorien mielenkiintoa voi herätellä levynjulkaisun alla myös hankkimalla artistille showcase-keikan Lost in Musicin tai MARSin kaltaiseen ammattilaistapahtumaan. (Lue lisää showcase-esiintymisistä täältä.)

Artistin profiili keikkamarkkinoilla riippuu paitsi siitä, millainen se on live-esiintyjänä, myös siitä, millaisissa paikoissa se esiintyy. Uran alkuvaiheessa kannattaa Ritosen mukaan käydä esimerkiksi klubifestivaaleilla, joissa on mediaa paikalla. Ne asettavat artistin uskottavaan viitekehykseen ja auttavat luomaan ilmiötä sen ympärille.

”Muihin keikkapaikkoihin ehtii myöhemminkin. Artistin edustamalla tyylilajilla on myös vaikutuksensa. Osasta voi tulla koko kansan suosikkeja ja osalla kysyntää riittää vain suurimmissa kaupungeissa”, Ritonen sanoo.

Artistin vastuu ja aktiivisuus

Vaikka artistilla on agentti, joka vastaa keikkojen myymisestä, se ei poista vastuuta omasta aktiivisuudesta.

”Osa artisteistani heittää vinkkejä, että oletko huomannut tämän uuden klubifestarin, sinne olisi hienoa päästä soittamaan. Se on hyvä asia. Artistien kannattaa seurata ympärillä olevia markkinoita”, Ritonen sanoo.

Artistin kannattaa ottaa vastuuta myös aktiivisesta tiedotuksesta sosiaalisessa mediassa sekä perinteisestä tapahtumamarkkinoinnista.

Ohjelmatoimisto voi lähettää julisteita ulkopaikkakunnille ja muistuttaa paikallista promoottoria niiden levittämisestä. Nousevan artistin kannattaa silti pyytää paikkakunnalla asuvia tuttujaan jakamaan tietoa keikasta sekä levittämään julisteita ja flyereita levykauppoihin ynnä muihin keskeisiin paikkoihin.

Pidemmän uran tehneelle artistille voi tulla eteen tilanne, jossa sitkeästä työnteosta huolimatta suosio jämähtää tietylle tasolle eikä kehitystä tapahdu. Silloinkaan ei kannata menettää toivoa.

”Pieni breikki on usein hyvä ratkaisu sekä artistin että yleisön kannalta. Jengi alkaa kaivata, kun bändi ei ole koko ajan joka paikassa. Välillä on hyvä antaa yleisönkin vähän levätä. Bändi voi pitää tauon ja palata sen jälkeen entistä ehompana. Pitkäkestoisen uran salaisuus on se, että jokainen levy on kiinnostava. Materiaalin pitää olla tasavahvaa, mutta mukana pitää olla aina jokin tuore juju, joka saa yleisön innostumaan uudestaan”, Ritonen sanoo.

Entä jos yhteistyö agentin kanssa ei toimi? Jos artistin keikkakalenteri näyttää tyhjältä, miten tilanne kannattaa ratkaista? Ritonen sanoo, että hän on henkilökohtaisesti aina vastustanut kyräilyä.

”Jos on palkannut keikkamyyjän, jonka kanssa ei voi keskustella, yhteistyö kannattaa lopettaa aika nopeasti. On parempi puhua suoraan: tilanne on nyt se, ettemme ole tyytyväisiä keikkojen määrään. Voimmeko me tehdä bändinä jotain ja mitä sinä voisit keikkamyyjänä tehdä?”

Toisaalta agentti ei voi myydä artistia, jolle ei ole kysyntää. Jos artistin uusin julkaisu on flopannut, agentin vaihtaminen ei auta.

”Agentille voi tulla vaikkapa henkilökohtaisessa elämässä tilanne, jossa hän ei pysty täysipainoisesti keskittymään keikkojen myyntiin. Silloin voi olla hyvä ratkaisu, että joku toinen samasta firmasta tai muualta ottaa bändin itselleen. Usein sellaiset asiat saadaan sovittua hyvässä hengessä. Toki sopimuksissa voi olla irtisanomisaikoja ja muita rajoituksia, mutta tämä on liian pieni maa kellekään polttaa siltoja takanaan.”

Reviirin laajentaminen ulkomaille

Sopimusteknisistä asioista Ritosella on yksi tärkeä pointti: alalla on yleisenä käytäntönä ns. worldwide-sopimusten tekeminen. Se kannattaa kyseenalaistaa ja puntaroida, onko agentilla oikeasti mahdollisuus myydä keikkoja kaikkialle maailmaan.

”Voi olla hyväkin asia, jos agentilla on oikeus edustaa artistia maailmanlaajuisesti. Siihen kannattaa kuitenkin pyytää perustelu: onko agentilla oikeasti kontaktit, joita siihen tarvitaan? Onko hän buukannut aiemmin keikkoja ulkomaille? Voiko sopimuksen neuvotella niin, ettei se ole maailmanlaajuinen vaan koskee esimerkiksi Pohjoismaita, Venäjää ja Baltiaa?”

Ulkomailla keikkailu ei ole enää pitkään aikaan tarkoittanut suureellisia puheita maailmanvalloituksesta. Varttibaarit ovat varttibaareja yhtä lailla Seinäjoella kuin Saksassa. Taloudellisesti se ei aina ole aluksi järkevää, mutta pitkäjänteisen urakehityksen kannalta ulkomailla keikkailu voi olla elinehto.

”En olisi välttämättä edes kiinnostunut englanniksi laulavasta indiebändistä, joka haluaa keikkailla vain Suomessa. Pienemmissä genreissä operoivat bändit eivät välttämättä voi edes menestyä pelkästään niillä keikkatuloilla, joita Suomesta tulee. Jos silloin ei pysty laajentamaan reviiriä ulkomaille, ei ole mitään toivoa myöhemminkään”, Ritonen sanoo.

Aluksi ulkomaankiertueet pitää siis nähdä sijoituksena tulevaisuuteen. Harvalla indiebändillä on levy-yhtiötä, jolta voisi saada kiertuetukea. Ulkomaankiertueet pitää siis rahoittaa tukirahoilla ja kotimaasta saaduilla keikkapalkkioilla.

Keikkapaikkojen merkityksen artistin profiiliin Ritonen mainitsi jo aiemmin. Ulkomailla keikkailu on yksi tapa nostaa profiilia myös kotimaassa.

”Tämä pätee varsinkin indiebändeihin. Tällä hetkellä on aika paljon tarjontaa verrattuna kysyntään. Kun tekee myyräntyötä ulkomailla, sillä voi nostaa osakkeitaan kotimaassa. Jos pystyy näyttämään, että bändi on nosteessa ulkomailla, se tekee heidät kiinnostavammaksi myös täällä. Sekä keikkajärkkärien että kuluttajien silmissä.”

Toni Ritonen on Fullsteam Agencyn ohjelmamyyjä, jonka rosteriin kuuluvat mm. Black Lizard, Black Twig, The Flaming Sideburns, Husky Rescue, Manna, Michael Monroe, The New Tigers, Notkea Rotta, Plutonium 74, Poisonblack, Von Hertzen Brothers, Zebra and Snake.

Kirjoittanut Janne Flinkkilä

Jätä kommentti