Vipuvoimaa

Imago ja visuaalisuus – Lapkon Ville Malja säveltää kehysten sisään

Lapko_Freedom

Lapko on jo alkanut miettiä seuraajaa helmikuussa 2015 julkaistulle Freedom-albumille. Vaikka seuraavan levyn nimeä ei ole edes päätetty, laulaja-kitaristi Ville Maljalla on jo selkeä visio, miltä sen kansi näyttää.

”Visuaalisen maailman rajaaminen ohjaa jopa biisintekoprosessia, jos sävelletään niin sanoitusti kehysten sisään. Voisi ajatella, että siinä mennään perse edellä puuhun, mutta rajoitteet tuovat vapautta: jos on visuaalinen viitekehys, sen sisään on kiva nikkaroida.”

Lapko-yhtyeen jäsenissä on kaksi visuaalisen alan ammattilaista: Malja on siviiliammatiltaan valo- ja videokuvaaja, basisti Anssi Nordberg graafinen suunnittelija. Kuten Malja kertoo alla olevalla videolla, se ei voi olla vaikuttamatta heidän bänditoimintaansa sekä hyvässä että pahassa.

Lapko_YoungDesire

Visuaalisuus on niin luonteva osa yhtyeen tarinaa, ettei sitä voi erottaa heidän musiikistaan. Malja kertoo, että vuoden 2007 Young Desire -albumin nuoruuden uhoa korostettiin promokuvissa ja omassa pukeutumisessa moottoripyöränhajua uhkuvilla nahkatakeilla. Seuraava levy, vuonna 2010 julkaistu A New Bohemia, oli musiikillisesti pehmeämpi. Kansivihkoon valittiin mattapinta, teksteissä käytettiin ensimmäisen kerran antiikvaa eikä groteskia. Kahden vuoden päästä julkaistu Love oli rankempi albumi. Siksi kanteen tuli UV-lakka ja värimaailma oli tummanpuhuva.

Aiemmin Lapkon visuaalista olemusta oli hallinnut mustavalkoinen värimaailma. Freedom-albumilla tehtiin tietoinen päätös irtautua siitä ja käyttää rohkeasti värejä. Samalla se symboloi uuden aikakauden alkua, kun yhtye oli muuttunut triosta nelimiehiseksi.

”Biiseissä oli enemmän ääniä ja arrit olivat pulppuavampia, joten värimaailmastakin tuli vitaalimpi ja räiskyvämpi”, Malja kertoo.

Jos Lapkon tarina pitäisi kertoa puolen minuutin hissipuheena, millainen se olisi? Malja miettii muutaman sekunnin ja muotoilee sitten pitkän virkkeen:  ”Ulkopuolisuudesta kärsivä bändi, joka haluaisi olla maailman suurin, mutta samaan aikaan vihaa sitä mahdollisuutta, että niiden musiikki olisi niin ymmärrettävää, että bändistä voisi tulla maailman suurin.”

Entä miten se ilmenee Lapkon visuaalisuudessa?

”Me kelataan aina, että voisiko esimerkiksi Depeche Mode tehdä jonkin jutun kiertueellaan ja toimisiko se stadioneilla. Love-albumin kiertueelle me mietittiin sellaista isoista L-, O-, V- ja E-kirjaimista koostuvaa valoseinää. Niitä visioidaan aina stadionin kautta, mutta päädytään kuitenkin Seinäjoen Varttibaariin tai Tampereen Klubille.”

Kirjoittanut Janne Flinkkilä

Lue aiheeseen liittyvät jutut Rytmimanuaalissa

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.