Vipuvoimaa

Esituotanto ja demottaminen: Haastattelussa Swallow the Sun -biisintekijä Juha Raivio

Juha Raivio
Kuva: Jussi Ratilainen

Rytmimanuaalin uudessa sarjassa perehdytään albumin äänitykseen tähtäävään esituotantoon ja demottamiseen. Ensimmäisessä osassa kokemuksiaan, metodejaan ja neuvojaan jakaa yksi Suomen kansainvälisesti arvostetuimmista metallisäveltäjistä, Swallow the Sunin kitaristi Juha Raivio.

Mistä biisinteko sinulla yleensä alkaa: rytmistä, melodiasta, riffistä, kappaleen teemasta, biisinnimestä, teksteistä vai jostain muusta? Millä ja missä sävellät?

Enimmäkseen biisit alkavat syntyä yhdestä tekstin pätkästä tai kappaleen nimestä. Ja syntyhetkistä 90 % tapahtuu luonnossa liikkuessa. Jos teksti tai kappaleen nimi ei aiheuta välittömästi kouristavaa sydämen välilyöntiä rinnassa tai synnytä tulvimalla musiikkia ja kuvia mielessä, jatkan matkaa enkä vie kappaletta eteenpäin. En myös koskaan istu kitara kourassa miettien, että nyt voisin yrittää tehdä musiikkia. Saatan olla tietoisesti koskematta kitaraan viikkoja tai jopa kuukausia, koska tiedän, että sitten, kun rupeaa tapahtumaan, silloin myös tapahtuu.

Useimmiten kappaleet alkavat siis jostain tekstistä, mutta monesti musiikki, joka soi päässä, tuottaa päähän lyhytelokuvia ja kappale saa hyvin pian muotonsa siitä.

Tallennatko yksittäiset ideat heti vai muhitatko niitä niin pitkään, kun kappaleen runko on suunnilleen valmis?

Minulla on sellainen kirous ja siunaus musiikin suhteen, että sitä soi koko ajan päässä. Välillä pitää todella keskittyä, että saisin nuottien kakofonian hiljennettyä. Yöllä se on joskus aivan infernaalista ja ahdistavaa, koska pään sisällä kuulemani musiikki ei ole ihan sieltä valoisimmasta päästä.

Ehkä tämä sävellystyyli, etten äänitä idiksiä joka päivä talteen, ei ole parasta lääkettä päänsisäiseen konserttiini, koska jutut pääsevät tulvimaan. Tallensin tosin nuorempana ideoita jatkuvasti, mikä oli selkeästi huonompi tyyli musiikin laadullista tasoa ajatellen. Jos jokainen idea saisi sydämentykytysfiiliksen päälle, tuloksena olisi varmasti keskinkertaista roskaa, joten parempi kärsiä – antaa ideoiden kasautua ja patojen tulvia reilusti ennen niiden avaamista. En välttämättä kuitenkaan suosittele tällaista metodia luoville ihmisille.

Millaisia tallennusvälineitä ja äänityssoftia käytät demotuksessa? Miksi suosit juuri niitä ja käyttämiäsi metodeja? Mitä hyviä ja huonoja puolia niissä on?

Nuorempana riffit piti viedä päässään treenikämpälle ja koittaa muistaa, miten ne menivät, kun ei ollut mitään demotuslaitteita. Sitten ostin kasettineliraiturin, jolla demotin kaksi ensimmäistä Swallow the Sun -levyä. Siinä oli sisäänrakennettu mikki; nylonkielisellä akkarilla riffit sisään ja kompit talteen muovikantta koputtelemalla. Nauhoitin seinäkellosta klikin, jonka tempoa säätelin nauhan pyörimisnopeutta muuttamalla. Se oli muuten aitoa luomumeininkiä, todellakin.

Nyt olen tehnyt jo monta levyllistä GarageBandilla: ohjelmoin rummut, äänitän kiipparit ja soitan bassot sekä kitarat  sisään. Sillä saa tehtyä biiseistä pojille sellaiset versiot, ettei tarvitse turhaan treenata tai selitellä.

GarageBandillä äänittämisessä on se huono puoli, että kitararaitoja tulee aina käsittämätön määrä – kaikenmaailman kilkutusta ja pimputusta niin kitaroille kuin kiippareillekin – mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään lait, miten musiikkia pitää tehdä tai sovittaa. Ainut laki on se, että biisin pitää kuulostaa hyvältä omissa korvissa.

Demokitaroihin käytän pientä efektilaitetta, josta tulee säröt, delayt ja chorukset. Muokkaan monesti soundia myös GarageBandin efekteillä. Tällä tyylillä saa yllättävän hyvää jälkeä aikaan. Monia pikkujuttuja on mennyt demoilta suoraan levylle asti, kun samanlaista soundia ei ole pystynyt uusimaan studiossa.

Äänitin tälle viimeiselle triplalevyllemme ensimmäisen kerran demolaulut siten, että hymisin talteen melodiat ja sanat. Äänitin lisäksi pianon soittamaan saman melodian, jotta siitä saisi jotain selkoa. Palkkasimme triplaa varten ensimmäistä kertaa laulutuottajan, vanhan ystävämme Jaani Peuhun, joka teki järkyttävän hyvää jälkeä levyn kanssa. Mikko (Kotamäki, laulaja) ja Jaani tuottivat lauludemoista levyversiot. Tämä tekniikka osoittautui niin onnistuneeksi, että hoidamme varmaan homman näin jatkossakin.

Kuinka valmiiksi sävellät, sovitat ja äänität demosi ennen kuin lähetät ne muille bändin jäsenille kuultavaksi ja kommentoitavaksi? Kuinka laadukkailta demosi kuulostavat tuotantoteknisesti?

Mainitsinkin jo, että teen biisit valmiiksi kotona ja laitan ne menemään pojille. Menemme yleensä studioon parin kuukauden sisällä siitä. Emme ole treenanneet yhdessä vuosiin, mistä on ollut huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa.

Demojeni taso on ihan ok, varsinkin, kun minulla ei ole kiinnostusta opetella käyttämään äänitysohjelmia kunnolla. Vasurilla ja säkällä tulee GarageBandiä käytettyä. Jokainen bändin jäsen kyllä tietää jo lonkalta, miltä biisit tulevat kuulostamaan levyllä, vaikka välillä jotkut kohdat saattavatkin mennä Norjan suuntaan soundillisesti.

Mitä demon äänittämisen jälkeen tapahtuu? Mitä kaikkea kuuluu Swallow the Sunin levyjen esituotantovaiheeseen? Millainen rooli sinulla ja muilla jäsenillä on esituotannossa?

Biisit on sävelletty ja sovitettu aika pitkälle valmiiksi, kun lähetän ne eteenpäin. Tietysti kukin soittaa ne tyylillään ja tuo oman soundinsa sitä kautta esiin.

Aleksi (Munter, kosketinsoittimet) muokkaa kiippareita paljon uuteen uskoon, mutta kaikista tärkeimmät omat kiipparijutut, jotka täytyy säilyä, ilmoitan kyllä hänelle. Myös rummut on sellainen instrumentti, että oikealle soittajalle pitää jättää tilaa studiossa, vaikka katsonkin kompit todella pitkälle demoissa.

Mikko sovittaa puhtaita lauluja paremmin omaan suuhunsa sopiviksi ja hoitaa yleensä örinät aika lonkalta ilman sen kummempia suunnitelmia. Vähän ilmoittelen etukäteen, minkä tyylistä örinää kuulisin missäkin kohdassa tai biisissä, mutta Mikko on niin hyvä noissa hommissa, ettei siihen tarvitse hirveästi puuttua. Yleisesti biisit ovat ainakin 95-prosenttisesti studiovalmiina, kun lähetän ne eteenpäin.

Vaikuttavatko bändin ulkopuoliset ihmiset, kuten tuottajat, äänittäjät tai miksaajat, esituotantoon? Millainen panos heillä on lopputulosta ajatellen?

Olemme aina tuottaneet levymme itse musiikillisesti alusta loppuun. Soundillisesti ja miksauksen suhteen studion äänittäjillä on enemmän valtaa. Katsellaan soundeja ja miksausta yhdessä ja tuumaillaan, mikä kuulostaisi parhaimmalta.

Eli yhteistä esituotantoa meillä ei sen kummemmin ole – mitä nyt lauluja katseltiin tarkemmin viime levylle. Jokainen esituottaa oman instrumenttinsa ennen äänitysten alkua. Tässä bändissä on onneksi niin kova luotto siihen, että jokainen hoitaa tonttinsa, joten meidän ei tarvitse – luojan kiitos – pitää palavereja biiseistä tai treenata yhdessä. Sitäkin on joskus koetettu, mutta se oli aivan painajaismaista kidutusta. Mitä vähemmän mielipiteitä, sitä parempi jälki.

Kuinka tärkeiksi koet kappaleittesi demottamisen ennen varsinaista levyttämistä? Mitä hyötyä esituotannosta on sinulle ja bändille?

Kappaleiden valmiiksi demottaminen on meille erittäin tärkeää. Se säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Tämän bändin jäsenet asuvat muutenkin kolmessa eri maassa, joten yhdessä treenaaminen tai, luoja paratkoon, jamittelu olisi aivan turhanpäiväistä. Kyllähän yhdessä treenaamisessa olisi hyviäkin puolia, muttei niin paljon, että sitä oltaisiin suunnittelemassa tulevaisuudessa.

Ehkä jatkossa muutkin rupeavat tekemään biisejä, ja voisimme jopa pitää jonkinlaisia ”biisintekoleirejä” jossain metsän keskellä, mikä voisi olla ihan virkistävääkin. Sellaiset leirit taitaisivat tosin kääntyä hyvin pian joksikin muuksi kuin tekemiseksi…

Millaisia neuvoja antaisit biisintekijänä kokemattomammille musikanteille esituotantoa ja demottamista ajatellen?

Ensinnäkin: tee musiikkia vain ja ainoastaan itsellesi ja unohda kaikki säännöt. Muille musiikkia tehdessä voit sitten miettiä myyntilukuja ja sitä, mitä muut ehkä haluavat kuulla. Oman musiikin täytyy olla aitoa. Se onnistuu vain tekemällä niin kuin sydän käskee.

Enemmän on todellakin enemmän, mutta vain silloin, kun sillä on oikea pointti. Karsimalla turhia pois saa yleensä biisin ytimen ja idean paremmin esiin, muttei kannata pelätä kaaosta ja odottamattomien asioiden tapahtumista musiikissa. Jos kaiken tämän jälkeen bändikaverisi sanoo, että demosi on ihan paska, anna lumipesu, potkaise ahteriin ja etsi parempia bändikavereita.

www.swallowthesun.net

Kirjoittanut Markus Laakso

Lue myös:

Jätä kommentti