Vipuvoimaa

Mitä co-writing ja muille sanoittaminen vaatii?

Niin kutsuttu biisien co-writing eli kirjoittaminen ryhmässä on työtapa, jolla on pitkä historia musiikkimaailmassa, mutta jonka varsinainen suosio etenkin Suomen musiikkibisneksessä on kasvanut räjähdysmäisesti vasta viime vuosien aikana.

Co-writingin liittyy eritoten uusien kustannusyhtiöiden nousuun ja niiden hittituotantoon tähtäävään toimintaan. Säveltäjistä, tuottajista ja sanoittajista kootut tiimit työstävät biisejä – joko tilauksesta tai tarjottavaksi – eri artisteille.

Aihetta tutkinut Lotta Rautiainen toteaa Tampereen yliopiston etnomusikologian pro gradu -työssään Hittitehdas-koulutus ja co-writing-metodi vuodelta 2012, että co-writingin suosio on kasvanut edeltävän vuosikymmenen aikana selvästi ja että se on ainakin tutkimushetkellä suosituin biisintekotapa erityisesti hittituotantoon tähtäävässä musiikissa.

Co-writingilla on juuret jo jazz-standardien synnyssä 1900-luvulla ja esimerkiksi suomalaisessa iskelmämusiikissa. Tunnetuimpia iskelmämusiikin työpareja Suomessa lienee ollut Reino Helismaa ja Toivo Kärki. Historiassa co-writing on usein juuri tarkoittanut säveltäjä-sanoittaja-työparin yhteistyötä.

Rautiaisen pro gradussa todetaan, että vasta 1990-luvulta alkaen työryhmät ovat kasvaneet ja nykyään co-writing voi tarkoittaa jopa neljän tai useammankin henkilön yhteistyötä yhden biisin parissa. Mukana voi olla esimerkiksi niin tuottaja, säveltäjä, sanoittaja kuin topliner – eli päämelodian kirjoittaja.

Tietenkin on hyvä muistaa, että monien bändien tapa tehdä biisejä kimpassa on yhtä lailla aina ollut co-writing-metodin hyödyntämistä.

Tässä artikkelissa syvennymme co-writingiin sanoittamisen näkökulmasta. Miten sanoittaminen toimii tiimissä ja mitä muille kirjoittaminen ryhmässä oikein vaatii?

Kolme erityyppistä sanoittajaa kertovat eri artisteille kirjoittamisesta ja co-writingista.

Henna Sarriola työskentelee sanoittajana ja säveltäjänä kustannusyhtiö Kaiku Songin riveissä. Hän on tehnyt sanoituksia esimerkiksi Lucakselle, Robinille, Mikael Gabrielille, Jukka Pojalle, Johanna Kurkelalle, Jannalle ja Antti Tuiskulle.

Joonas Naskali on sanoittaja, tuottaja, A&R ja melodiankirjoittaja. Hän on yksi helsinkiläisen Saumaa Recordsin neljästä perustajasta ja muun muassa räppiduo Pasi ja Anssin “Anssi”. Naskali kiinnitettiin vastikään HMC Publishingin housewriteriksi, eli kustannusyhtiön rosterissa toimivaksi biisintekijäksi.

Janne Ahola on freelancer-sanoittaja, joka kirjoittaa sanoituksia laidasta laitaan, erityisesti iskelmä- ja tanssimusiikkia. Hän on sanoittanut kappaleita muun muassa Jore Marjarannalle, Unelmavävyille, Jore Siltalalle, Juhamatille ja Kai Jämsälle. Aholalta syntyy tällä hetkellä noin yksi sanoitus per viikko, ja niistä Aholan oman arvion mukaan noin 70 prosenttia päätyy levyille asti. Ahola tekee yhteistyötä muutaman tietyn säveltäjän kanssa.

Mitä co-writing ja muille sanoittaminen vaatii?

1. Verkostoidu, tee yhteistyötä ja hanki ympärillesi hyvä tiimi

Kaiku Songsin Henna Sarriolan mielestä co-writingin hyödyntämisen kasvu musiikkituotannossa on tehnyt biisien tekemisestä tehokkaampaa. Yleisesti ottaen se on johtanut siihen, että biisejä valmistuu enemmän, mikä sopii nykyiseen suoratoistopalveluiden singlekeskeiseen julkaisukulttuuriin.

Luovat ideat kehittyvät tiimeissä nopeasti, ja perinteinen hidas yksin puurtaminen on vähentynyt.

Co-writingin ytimessä on yhteistyö, joka vaatii aina hyviä sosiaalisia taitoja. Siksi co-writingin onnistuminen edellyttää aina oikeiden ihmisten löytämistä.

“On tärkeää löytää hyvä tiimi, joka on samalla aaltopituudella. Työ etenee nopeammin ja voi esimerkiksi suoraan sanoa, jos joku idea ei ole hyvä. Uusien tyyppien kanssa on aina varovaisempaa ja tulee tehtyä helpommin kompromisseja”, Sarriola kertoo.

Co-writing vaatii myös kykyä kuunnella muita – ja kykyä esimerkiksi luopua omista ideoista, jos ne eivät palvele kokonaisuutta.

“Ja tietysti tiimityön pitää olla hauskaa.”

Myös Janne Ahola korostaa, että mikäli ylipäätään haluaa sanoittajaksi, on ensiarvoisen tärkeää verkostoitua hyvin.

Kun Ahola alkoi sanoittaa, hän kertomansa mukaan takoi pitkään päätään seinään yrittämällä vain tarjota sanoituksiaan eri tahoille, tuloksetta.

“Itselläni meni kymmenen vuotta, että kukaan ei kuunnellut, eikä ketään kiinnostanut. Kun aloin ottaa yhteyttä musiikintekijöihin ja tehdä yhteistyötä, asiat lähtivät etenemään.”

Ahola alkoi kirjoittaa biisejä yhdessä säveltäjien kanssa. Nyt Ahola tekee vakituisesti yhteistyötä noin 5–7 säveltäjän kanssa.

“Yksin ei pärjää mitenkään, paitsi ehkä jotkut vanhanliiton tyypit tyyliin Hector.”

Hieman samasta asiasti toisesta näkökulmasta muistutti myös Kaiku Songsin vetäjä Rafael Elivuo Suomen sanoittajayhdistyksen viime vuonna järjestämässä tilaisuudessa.

Elivuon mukaan tiimien merkitys on oleellinen, ja toisaalta juuri siitä syystä alalle pääseminen voi olla vaikeaa. Alan kovimmat tiimit ovat hitsautuneet tiukasti yhteen.

Jos sanoittaminen ammatiksi kiinnostaa, vaihtoehtoina Elivuon mielestä on joko vakuuttaa joku kustantamoista siitä, että on osaaja, joka kannattaa palkata housewriteriksi eri projekteissa hyödynnettäväksi, tai sitten toimia tiukasti yhdessä jonkun artistin kanssa, jolloin on mahdollista päästä niin sanotusti pakettina sisään levy-yhtiöön.

Esimerkiksi Sarriola pääsi tekstinkirjoittajaksi tarjottuaan omaa musiikkiprojektiaan Kaiku Entertainment -levy-yhtiölle. Kyseinen projekti ei lopulta edennyt kehittelyä pidemmälle, mutta Sarriola pääsi Kaiku Songsille kirjoittamaan sanoituksia muille.

2. Huomioi, mikä on artistin “juttu” – ja yksinkertaista sekä kiteytä se mukaan

Joonas Naskalin mielestä ydinasia muille sanoittamisessa on ottaa huomioon se, mitä artisti itse haluaa ja mikä on artistin “juttu”, ja lähteä miettimään sanoituksia siltä pohjalta.

“Esimerkiksi räppihommissa monet artistit on kovia sanoittajia, ja he sanoittavat paljon itse. Räpissä kertsit ja tarttuvat melodiat ovat tärkeitä, mutta usein ne kuitenkin ovat liian monimutkaisia. Silloin pitää etsiä keinoja yksinkertaistamiseen ja sanoman kiteyttämiseen”, Naskali kertoo.

Henna Sarriolan mukaan se, kelle artistille tekstiä kirjoitetaan, vaikuttaa lähtökohtaan merkittävästi. On mietittävä, minkälaiset aiheet ja sanat sopivat artistin suuhun, ja mikä tukee artistia.

“Itse usein kuuntelen paljon artistin aiempia biisejä”, hän sanoo.

Hyvä kikka päästä sisälle artistin sielunmaisemaan voisi myös olla artistista tehtyjen haastattelujen lukeminen.

“Tämä on aika paljon psykologiaa. Itse olen tarkkailijatyyppi, joten tähän liittyviä asioita on helppo hahmottaa.”

Artistit itse ovat usein myös mukana biisintekoprosessissa ja viilaamassa sanoituksia omiin suuhunsa sopiviksi.

Janne Ahola kertoo, että se, kelle artistille sanoituksia tekee, ei hänen kohdallaan varsinaisesti vaikuta suuresti itse sanoittamiseen, ellei artistilla ole erityisen tarkkaa briiffiä.

“Tietysti riippuu, pyydetäänkö poppia vai tanssi-iskelmää.”

3. Löydä omat työtapasi

Sosiaalisten taitojen ja yhteistyökykyjen lisäksi ryhmätyössä on merkittävää löytää ja tunnistaa omat työtapansa ja paikkansa ryhmässä.

Henna Sarriola kertoo työskentelevänsä paljon itsenäisesti. Yleensä inspiraatio ja sanoitustyön alku syntyy ryhmäsessioissa, mutta monesti hän jatkaa omaa osuuttaan biisinteosta yksin. Idea kun yleensä kirkastuu omassa päässä pikku hiljaa.

“Kotona tietysti helposti välttelee kirjoittamista. Kirjoitan yleensä ensin vähän työhuoneella tai kahvilassa ja sitten jatkan työtä kotona.”

Vaikka kysymys on muille kirjoittamisesta, pitää tekstittämiseen löytää oma tyyli – millaista kielimaailmaa käyttää, miten ilmaisee asiat ja niin edelleen.

Koska Sarriola myös säveltää, hän työstää sanoituksia usein musiikkilähtöisesti.

“Hahmottelen aluksi melodioihin sopivia sanoja, jotka liittyvät aiheeseen. Siitä pääsee alkuun, ja työ ja versioiden tekeminen alkaa rullaamaan.”

Sarriolan mukaan hänen kohdallaan yleensä yhteisistä sessioista saattaa syntyä vaikkapa kertosäeidea, jonka pohjalta Sarriola jatkaa kappaleen työstämistä itsekseen.

Sarriola myös kirjoittaa paljon nimenomaan käsin paperille.

“Silloin ei esimerkiksi tule liian herkästi deletoitua juttuja.”

Joonas Naskali kertoo, että hänen työtapansa riippuu paljolti siitä, tehdäänkö sanoituksia omalle projektille vai toiselle artistille. Pasi ja Anssi -duo kuitenkin kuvaa hyvin yleisesti Naskalin metodeita sanoittamisen suhteen.

“Esimerkiksi Pasin ja Anssin kanssa homma lähtee yleensä aiheideasta. Mietimme, että tästä aiheesta olisi hyvä tehdä biisi. Kehittelemme yhdessä skeban kanssa sointukulun. Sen jälkeen Aki (Ekqvist, Pasi ja Anssi -duon “Pasi”) alkaa tehdä taustoja ja minä topline-melodiaa ja sanoja”, Naskali kertoo.

Tästä syntyy valmis demo, josta alkaa varsinainen viilailu. Naskali kuuntelee kappaletta yleensä pari viikkoa todella paljon, niin pitkään, että siihen alkaa jo turtua. Sen jälkeen seasta alkaa löytyä korjattavat asiat.

“Sitten pidämme toisen päivän, jolloin asiat korjataan. Yleensä kyseessä on yksittäiset sanat tai riimit, tai jossain lauseessa on löysää.”

Naskali itse kirjoittaa sanoja hyvin vähän paperille. Hänelle luontevin tapa on luoda ne laulaen, joko muistiin puhelimeen tai suoraan demolaulut äänittämällä.

“Kun laulaa taustojen päälle tai ottaa kitaran käteen, saa parhaiten kipinän”, Naskali kertoo.

Naskalille riimit ovat sanoituksissa tärkeät, mutta ne edellä sanoituksia ei hänen mukaan silti pidä tehdä. Olennaisessa roolissa ovat myös sanoma, flow, groove ja rytmi, jolla asiat sanotaan.

Janne Ahola kirjoittaa yleensä briiffin ja melodian pohjalta sanoitukset paperille. Hän työstää ensimmäisen version säveltäjän kanssa. Yleensä Ahola valitsee ja pyytää tilauksen ja tyylilajin perusteella jonkun yhteistyösäveltäjänsä mukaan projektiin.

Ensimmäisen version jälkeen tekstiä stilisoidaan, useimmiten kuitenkin hyvin vähän. Yleensä säveltäjän viilausehdotukset tekstiin koskevat sisältöä ja näkökulmaa.

“Erityisesti Tapio Lauhamaan kanssa olemme tehneet yhteistyötä. Lauhamaan kanssa on helppo sopia yksityiskohdista.”

4. Kun kirjoitat, mieti sanoituksen aihetta eri näkökulmista

Muille kirjoittamisessa jonkinlainen aiherajaus tai muu yleisraami biisiin ja sen sanoituksiin tulee usein valmiina – joko artistilta, levy-yhtiöltä tai muulta taholta. Välillä kaikki on toki luotava itse täysin tyhjästä.

Yksi hyvä tapa päästä sanoittamisessa alkuun on miettiä aihetta eri vinkkeleistä.

“Jos lähtökohtana on vaikka mänty, hahmottelen mitä kaikkea yhteistä sillä voi olla eri asioiden kanssa. Mänty voi olla sateensuoja, pihakoriste tai lemmenpaikka”, Janne Ahola sanoo.

Ahola muistuttaa, että etenkin iskelmämusiikissa usein kyse on yksinkertaisesti myös siitä, että työstetään lause “Minä rakastan sinua” uuteen muotoon.

Myös Joonas Naskalin mukaan on tärkeää, että löytyy yksi juttu, josta biisi kertoo. Sen ympärille voi rakentaa lihaa luiden ympärille.

“Jos biisi kertoo vaikka Keke Rosbergista, sitten mietitään vauhtiin tai renkaiden vaihtoon liittyviä sanoja”, Naskali sanoo.

Näin syntyi myös Pasin ja Anssin hitti, Suomi 100 -henkinen Tää on se maa, jossa lauletaan muun muassa kaljaralleista laivoilla, neuvoa tarvitsevista Teuvoista sekä halkojen hakkaamisesta takapuoli paljaana.

“Tultiin Oulusta keikkareissulta pakulla ja seitsemän tunnin automatkan aikana mietittiin, että tarvittaisiin joku vieläkin kovempi biisi, joku joka koskettaa suurta yleisöä. Lauloin idean heti puhelimeen.”

Biisi on tähän mennessä kerännyt Spotifyssa yli neljä miljoonaa kuuntelua.

Henna Sarriola korostaa aiheen yleismaailmallisuuden ja aiherajauksen tärkeyttä.

“Sanoituksiin ei kannata ainakaan aluksi yrittää sisällyttää laajasti koko elämää. Parempi on rajata pieni hetki, ikään kuin yksi elokuvakohtaus. Itse yritän kertoa pieniä tarinoita ja tarjota säkeistöihin konkreettisia elementtejä, esimerkiksi halkeilevia seiniä, kerrostalokaksioita, haukkuvaa koiraa ja niin edelleen”, Sarriola sanoo.

“On myös tärkeää, että aihe koskettaa muitakin kuin vain itseäni. Koiran vieminen eläinlääkäriin ei välttämättä kosketa yhtä montaa ihmistä kuin vaikka jätetyksi tuleminen.”

Sarriola kertoo yleensä pyrkivänsä siihen, että jokainen säkeistö tuo kertosäkeen aina uuteen valoon. Ja sitten c-osa tuo vielä jonkun ihan uuden twistin koko biisiin.

Sarriola nostaa töistään esimerkkeinä esiin Elastisen ja Johanna Kurkela Elastinen feat. -tv-ohjelmaan tehty Oota mua -kappale, johon Sarriola kirjoitti kertosäkeen.

“Siihen tuli selkeä lähtökohta, kun oli tieto, että kyseistä jaksoa kuvataan majakalla. Aloin symboloida majakkaa ja teksti sijoittui merelle. Aiheesta tuli sellainen, joka on todella tuttu monille: etäsuhde.”

Mikael Gabrielin Loistat pimeäs -biisi puolestaan sai alkunsa briiffistä, jossa oli tarkoitus kirjoittaa kappale, joka kertoo kuolemasta tai erosta, ilman että sitä sanotaan suoraan.

“Kuolema on ylipäätään haastava aihe. Kuuntelin Coldplayn Yellow’ta ja kertsistä tarttui korviin sana shine (loistaa). Biisi alkoi rakentua sen ympärille.”

Myös Joonas Naskalin mielestä on tärkeää, että sanoituksissa on tietty merkitys ja näkökulma.

Tarinaakin voi kertoa, mutta se ei ole välttämätöntä.

“Voin esimerkiksi miettiä yhteen kohtaan 20 erilaista riimivaihtoehtoa. Valitsen sen, joka vie tekstiä eteenpäin johonkin suuntaan.”

5. Lue ja kirjoita paljon – ja pidä tarvittaessa taukoa

Inspiraatiota sanoittamiseen voi hakea monista eri paikoista. Kaikki haastateltavat korostavat, että on tärkeää lukea paljon ja kuunnella musiikkia.

“Jos kuulee biisin, joka koskettaa, hyvä harjoitus on miettiä, miten saman asian voisi kertoa toisin”, Henna Sarriola sanoo.

Sarriola muistuttaa, että viime kädessä sanoittaminen on työtä, eivätkä sanoitukset synny itsestään vaan kirjoittaminen vaatii istumalihaksia. Tekeminen ja harjoitteleminen on tärkeää. Pitää myös hyväksyä, että huteja tulee paljon.

Kaikilla tulee välillä myös seinä vastaan.

“Silloin on tärkeää pitää pieni tauko ja ottaa pesäeroa omasta tekstistä. Siihen voi kysyä mielipidettä muilta, jolloin voi saada hyviä kysymyksiä, jotka tuovat uutta näkökulmaa tekstiin.”

Vaikka co-writing-työtavassa biisiä työstetään ryhmässä, itse tekstiä ei välttämättä kirjoiteta koko ajan porukassa. Sarriolan mukaan usein kuitenkin saattaa olla vaikkapa niin, että esimerkiksi tuottaja on tekstintekijä, jolloin ideoita voi brainstormata ja tekstiä viilata kahdestaan.

Janne Aholan mielestä on tärkeä pitää taukoa silloin, kun teksti alkaa tuntua väkisin tehdyltä. Sen huomaa parhaiten siitä, että tekstiin alkaa tulla liikaa kliseitä.

Palautetta tekstistä voi tulla monesta suunnasta. Palaute on tärkeää ottaa vastaan, mutta yhtä tärkeää on miettiä mihin siitä tarttuu ja mitä asioita vie palautteen pohjalta eteenpäin.

“Kaikkia ei voi miellyttää. Esimerkiksi isossa tiimissä on niin monta eri mielipidettä, että alkuperäinen ajatus, jota lähdettiin työstämään, hukkuu helposti ja lopputuloksesta tulee niin sanotusti kädenlämpöinen”, Joonas Naskali toteaa.

Naskalin mukaan yleensä kannattaa luottaa ensimmäiseen visioon ja ajatukseen.

“Ensimmäinen fiilis, se mistä on lähdetty liikkeelle, on usein lopulta se tärkein, ja se on myös olennaista säilyttää.”

Henna Sarriolan hyvä vinkki muistuttaa hieman elokuvakäsikirjoittamista. Sen lisäksi, että biisistä voi olla hyvä kirjoittaa synopsis, on myös hyvä yrittää tiivistää sanoituksen idea ja se, mistä biisi kertoo, yhteen lauseeseen.

6. Panosta demossa myös tekniseen laatuun

Viimeinen co-writingiin liittyvä vinkki on hieman yllättävä, eikä liity suoranaisesti itse sanoittamiseen, mutta on seikka, jota monet tämän päivän musiikkibisneksessä ja co-writing-metodin kanssa työskentelevät korostavat.

Jos olet mukana työstämässä demoa biisistä, varmista, että demo on laadukas.

Kun aiemmin biisi-ideaa oli helppo hahmotella demotellen erilaisia ideoita, on demojenkin laatuvaatimukset nousseet korkealle.

Tämä on olennaista, kun samalle artistille tarjotaan useampaa biisiä tai kun kilpailu levy- ja kustannusyhtiöiden huomiosta on kasvanut.

Esimerkiksi Kaiku Songsin Rafael Elivuon mukaan kustantajia ja levy-yhtiöitä lähestyttäessä hyvä demo on joko lähellä tai täysin kaupallista tasoa.

Elivuon mukaan demo voi toki olla yksinkertainen kitara- ja lauluversio, joka jättää tilaa mielikuvitukselle soundi- ja sovitusmaailman suhteen, mutta välimuoto, jossa on haettu soundeja ja instrumenttiraitoja, sekoittaa ja ohjaa tulkintaa liikaa eikä kerro biisin todellisesta potentiaalista.

“Nyt demojenkin on oltava hyvin tuotettuja versioita, jotta ne välittävät halutun fiiliksen. Sillä on iso merkitys. Jos joku juttu kuulostaa sikahyvältä, se vaikuttaa myös mielikuvaan sanoituksista”, Joonas Naskali toteaa.

Teksti: Kalle Heino

Lue lisää artikkeleita sanoittamisesta

Jätä kommentti